Sisustuksessa tänään: historiallista häähumua!

Olen jo monen vuoden ajan keräillyt vanhoja, mustavalkoisia hääkuvia. En ole muuten mitenkään häähullu tai ylipäänsä innostunut mistään "päivä prinsessana" -jutuista, mutta vanhoista hääkuvista olen aina pitänyt. Minua ei siis kiinnosta häät sinänsä vaan hääpareista otetut valokuvat ihan itsessään.

Vanhoissa hääkuvissa on monesti ihanan herkkä tunnelma ja mustavalkoisista kuvista löytyy paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia. Erityisesti minua kiehtoo ajatus siitä, että voin tavallaan kurkistaa tuntemattomien ihmisten onnellisimpiin päiviin, arvuutella mielessäni ketä kuvassa on ja miten elämä heitä loppujen lopuksi kuljetti.

Tähän asti olen säilyttänyt kuvia kansioissa huolellisesti silkkipaperisivujen väliin aseteltuina, mutta ajattelin, että olisi kiva saada näitä aarteita myös esille. Osa kuvistani odottaa edelleen kansioon kiinnittämistä ja näiden irtokuvien avulla aloinkin kehitellä ajatusta: Jospa rakentaisin valokuvaseinän.

Kuva: Homehints.com.au

 Tiedättehän siis valokuvaseinän? Tarkoitan sellaista, jossa yhdelle seinälle on symmetrisesti tai epäsymmetrisesti aseteltu useampia valokuvia, jotka muodostavat yhdessä isomman kokonaisuuden. Perinteisestihän nämä kuvakollaasit muodostuvat kotona ajan kanssa perheen hääkuvista, lasten valokuvista, ylioppilas- ja rippikuvista jne, mutta mietin jos tällaisen muodostaisi harkitummin, käyttäisi vanhoja valokuvia kuin tauluja.

Miten kuvat sitten kannattaisi asetellla? Millaiset kehykset? Laitetaanko paspartuuripahvi vai ei? Miltä näyttäisi pelkistä hääkuvista tehty valokuvaseinä? Olisiko Aviomies yhtä innoissaan seinälle ripustetuista sadasta avioparista? Mille seinälle ne kannattaisi edes laittaa?

Jos kuvat laittaisi portaikkoon, niin taustana olisi auringonkeltainen paneeliseinä, siinä kuvat ainakin erottuisivat taustasta. Tosin alunperin (Aviomiehen) ajatuksena on ollut maalata seinä jossain vaiheessa helmenharmaaksi, mutta minä olen jotenkin kiintynyt jo tuohon keltaiseen väriin. Voi siis olla ettei väri vaihdukaan. Tuntuisi kuitenkin haaskaukselta laittaa kuvat portaikkoon, kun yläkerrassa on vain lasten makuuhuoneita ja vintti, joten jäisi kauniit kuvat melkeinpä vain tyttöjen ihasteltavaksi.

Kuva Decorno

Toinen mahdollinen paikka olisi sitten meidän makuuhuoneessa, mutta pitääkö sitä aviovuodetta alleviivata kiinnittämällä seinälle kymmeniä aviopareja? ;) Ei minulla muutenkaan ole ollut tapana esitellä parivuodettamme kaikille vieraille, joten kuvista jäisi vähän "oman kivan" -maku, jos ne ripustaisi makuuhuoneeseen. Ehkä ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi jää sitten meidän olohuone.

Iloisten värien ystävänä reippaan värikäs asetelma houkuttelisi, voisi leikitellä eri mallisilla ja värisillä kehyksillä ja paspartuuripahveina voisi käyttää vaikka mitä herkullisia sävyjä. Siitä tulisi kai helposti kuitenkin todella levottoman näköinen, ainakin Aviomiehen skeptisyys sisustusratkaisuihin nousee välittömästi potenssiin sata jos mainitsen sanat "turkoosi" tai purppura". Kollaasiin käytettävät kuvat ovat kyllä kaikki mustavalkoisia, joten riittäisikö se yhdistämään erilliset kuvat yhtenäiseksi kokonaisuudeksi?

Vaikka kuvat ovatkin kaikki mustavalkoisia, tulee niitä valokuvaseinälle kuitenkin vähintäänkin kymmeniä. Sisustuksen yksityiskohtana se on siis varmasti melko hallitseva ilman värien ilotulitustakin ja kokoelmistani löytyy muutenkin sekä pieniä lähes käyntikortin kokoisia hääkuvia että isoja kuvia, joten sopivien kehysten haalimisen kanssa on muutenkin haastetta.

Kuva: White Floors

 Ehkä pitäisi sittenkin kehystää kaikki kuvat samanvärisin kehyksin ja käyttää jotain hyvin eleetöntä ja yksinkertaista kehysmallia, jotta huomio kiinnittyisi kuviin eikä vain kehyksiin. Tai jos kehykset ovat kaikki samanvärisiä ja paspartuuripahvitkin samaa sävyä, niin kehysten profiilillahan kuvaseinään saisi eloa. Kruusatuilla kehyksillä nostaisi esiin niitä "helmiä" ja yksinkertaisemmilla kehyksillä sitten tasapainottaisi hallitsevampia kuvia asettumaan muiden kuvien joukkoon. Symmetristähän asetelmasta ei saa tekemälläkään, kun kuvat tosiaan ovat eri kokoisia.

Helpointa olisi varmasti löytää mustia kehyksiä ja mustahan on värinä sellainen, että se on (muka) helppo yhdistää mihinkä tahansa muuhun väriin. Itse käyttäisin kuitenkin mieluummin vaikka valkoisia kehyksiä niin  ei tulisi niin jyrkän näköistä. 

Kuva: The Style Files

Valkoistakin on kuitenkin niin monen sävyistä, että aika tarkkana saa olla jos meinaa, että kehykset istuu niihin muihin valkoisiin esineisiin, joita samasta huoneesta löytyy. Kuinka fiksun näköinen puhtaan valkoinen kehyskään nyt sitten on vanhan valokuvan ympärillä, taitettu valkoinen taas on helposti vähän tunkkaisen sävyinen. Hmmm... Hankalaa.

Kuva: Hooked on Houses

Pidän rosoisesta tyylistä, jos siis kehystäisikin  kuvat metallin värisillä kehyksillä, käyttäisi jotain kolhuisen ja kuluneen näköistä pintaa? Itse maalaamalla saisi vaikka tummuneen hopean väriset kehykset, se voisi olla kivan näköinen.

Huvikseni mallailin niitä irtokuviani nyt tuossa meidän keittiön lattialla: Tulisiko hyvä? Jos markkinoisi tämän oikein, niin menisiköhän idea läpi Aviomiehellekin?

Sitten täytyisi vielä valita kaikista kuvista ne, jotka otetaan kollaasiin mukaan. Alkuperäiset kuvat säilytetään tietysti edelleen kansiossa turvassa, mutta niistä täytyisi teettää kuvaseinää varten laadukkaat ja mahdollisimman autenttiset kopiot. Onnistuukohan se missä tahansa valokuvausliikkeessä vai pitääkö metsästää erikoisosaajaa? Osaako joku suositella miltä suunnalta löytyisi tarvittavaa osaamista vanhojen kuvien kopioimiseen!?

Jos saan myytyä tämän tämän idean Aviomiehellekin, niin pienenä kuriositeettina haluaisin "piilottaa" kuvien joukkoon myös isovanhempieni ja iso-isovanhempieni hääkuvat ja tietysti sitten sen meidänkin hääkuvan, joka ei ole vieläkään päässyt seinälle vaikka häistä on jo muutama vuosi aikaa...

P.S. Sain eilen sähköpostia Kas kummaa  - verkkokaupasta. Pohdin nimittäin täällä aiemmin tiskausvälineistön päivitystä ja siinä yhteydessä jäin miettimään, miltä mahtaa tuoksua heidän myymänsä ekologiset Lempi-tuotemerkin tiskiaineet.

Välitän nyt eteenpäin Kas kummaa -verkkokaupasta saamani tiedon, että Lempi-astianpesuaineiden tuoksuaineet tulevat eteerisistä öljyistä, eikä niistä mikään ole sellainen "ällö ja teollinen". Verkkokaupan väen mukaan tuoksuvaihtoehdoista mansikka on makeahko, koivu on ihan koivu ja meri raikas. Minä haluan ehdottomasti kokeilla tuota koivulta tuoksuvaa tiskiainetta, se vaan kuulostaa niin ylettömän heinälatoromanttiselta. :)