9. helmikuuta 2011

Kunnon korvapuusti pelastaa päivän

Keltaisen huvilan piha alkaa pikkuhiljaa taas täyttyä lumesta. Omenapuiden oksilla on jo raskas kerros ja marjapensaat ovat peittyneet lähes kokonaan hangen keskelle. Erityisen huolestuneena seuraan yläportin pielessä kasvavan ikivanhan syreenimme lumimassan kasvamista, toivottavasti Rouva Violetti kestää talven koettelemukset.

Viime talvenakin lunta tuli yllin kyllin ja tuolloin pienin koiristamme kirjaimellisesti käveli piha-aidan yli vapauteen. Aitojen vieriin oli tosiaan kerääntynyt niin paljon lunta, että alle 4 kiloa painava kaniinimäyräkoiramme Esko yksinkertaisesti käveli 1,2-metrisen säleaidan yli. Tänä talvena lunta on tainnut tulla vielä edellisvuotta enemmän, mutta vahingosta viisastuneina olemme sabotoineet viekkaan Eskon pakoaikeet siirtämällä lunta pois aitojen vieriltä.

Eilen lunta tuli taas lisää oikein urakalla ja jouduin sen vuoksi aikamoisiin ongelmiin. Pieni hevosenkengän muotoinen kotitiemme ei ole kaupungin aurauskaluston ykkösprioriteetti, joten joudumme yleensä odottamaan tien aurausta iltapäivän puolelle. Silloin kun kyseessä on kevyt pakkaslumi, ei tämä ole ongelma, mutta eilen tilanne oli vallan toinen. Taivaalta tuiskusi raskasta nuoskalunta, joka pakkautui tielle paksuksi ja tiiviiksi kerrokseksi ja teki kaikesta liikkumisesta lähes mahdotonta.

Minun oli eilen aamulla pakko lähteä tyttöjen kanssa autolla liikenteeseen, mutta kotiin en enää päässytkään! Autoni on ihan kohtuullisen kokoinen farmari, mutta niin vain Mustikkani juuttui mahastaan hankeen kotitien risteyksessä! Aikani yritin saada autoa irti lumesta kaivamalla, mutta se ei liikahtanutkaan. Onneksi ikioma Sankarini pääsi lähtemään töistä kesken päivän vain kaivaakseen vaimonsa ja tyttärensä lumesta. Kotiin päästyämme herkuttelimme sunnuntaina leipomillani korvapuusteilla ja päätimme käpertyä sohvalle odottamaan teiden aurausta.

Ohessa pullaresepti, jota itse käytän. Kaikki pullataikinareseptit lienevät melko samanlaisia, mielestäni maun kannalta tärkeintä on kuitenkin käyttää pullataikinan leipomiseen oikeaa voita ja täysmaitoa, sanoivat terveysintoilijat sitten mitä tahansa. Herkkujen on tarkoitus nousta arjen yläpuolelle, eikä niitä kuulu syödä nälkäänsä. Oikea maku syntyy vain oikeilla, aidoilla aineksilla eikä kunnon korvapuusti tapa ketään elintasosairauksiin, kunhan muistaa herkutella vain silloin tällöin ja pitää perusruokavalionsa terveellisenä. 


KORVAPUUSTIT

5 dl täysmaitoa
2 dl sokeria
1 kananmuna
1 rkl kardemummaa
1 tl suolaa
2 pussia kuivahiivaa
13 - 15 dl erikoisvehnäjauhoja
200 g voita

Täyte:
voisulaa tai juoksevaa rypsiöljyvalmistetta
sokeria
kanelia

Voiteluun:
kananmunaa

Pinnalle:
raesokeria

Sekoita reilusti kädenlämpöä lämpöisempään maitoon muna, sokeri, kardemumma ja suola. Sekoita osaan jauhoista kuivahiiva ja vispilöi  ne nesteeseen. Lisää loput jauhot ja pehmeä voi. Alusta taikina tasaiseksi ja kimmoisaksi ja anna taikinan kohota liinan alla lämpimässä paikassa ainakin 45 minuuttia.

Kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa ilmakuplat pois. Jaa taikina kahteen osaan. Kauli taikinapala suorakaiteen muotoiseksi melko ohueksi levyksi. Voitele taikinalevy voisulalla ja ripottele päälle sokeria ja kanelia. Kääri levy pitkältä sivulta alkaen tiukaksi rullaksi siten, että saumakohta jää lopuksi taikinarullan alle.

Leikkaa rullasta terävällä veitsellä vinottain paloja, jotka ovat leveämmältä puolelta 4-5 cm ja kapeammalta noin 2 cm. Nosta palat pystyyn niin, että kapeampi puoli tulee ylöspäin ja paina kahdella sormella pullan päältä taikina aivan pohjaan asti. Nosta pullat pellille leivinpaperin päälle ja anna pullien kohota liinan alla lämpimässä paikassa noin 30 minuuttia.

Voitele pullat kananmunalla ja koristele raesokerilla. Paista uunin keskitasolla 225 asteessa noin 10-15 minuuttia.

P.S. Todellisuudessa teen itse yleensä vähintään kolminkertaisen taikinan kerralla, tuleepahan sitten samalla vaivalla herkkuja pakastettavaksikin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

♥ Rouva kiittää kommentistasi. ♥