Lemon Curd muffinit, osa 1

Pakkaset ovat vihdoinkin hellittäneet ja kevät näyttäisi olevan jo tulossa, ihanaa!!! Mikäs näihin aurinkoisiin päiviin paremmin sopisikaan kuin raikkaan sitruunaiset lemon curd -muffinit appelsiinin makuisella tuorejuustokuorrutteella.

Anteeksi, että lupaamani reseptin päivitys tänne blogiin asti kesti aiottua kauemmin, sain nimittäin riesakseni viheliäisen flunssan. Kuumeen, kolotusten ja yskän keskellä en ole jaksanut vääntäytyä koneelle kirjoittelemaan, mutta nyt näyttäisi olevan flunssakin jo paranemassa, joten tässä reseptit.

Tein siis viime viikonloppuna ensimmäisen kokeiluerän lemon curdia ja lemon curd -täytteisiä muffineita. Lemon Curd onnistui mainiosti, tein sitä Dansukkerin reseptillä. Valmistaminen oli oikein nopeaa ja helppoa ja lemon curdin rakenne oli hyvä ja maku oikea. Olen kokeillut tuota lemon curdia nyt myös englantilaisten perinteiden mukaisesti paahtoleivän päälle ja se toimii siinäkin mainiosti.

Kiireisimmille rouville tiedoksi, että näiden muffineittein täytteeksi sopii hyvin myös valmiina ostettu lemon curd, jota voi etsiskellä kaupan hillohyllyiltä. Jos päädyt kuitenkin kokeilemaan lemon curdin valmistamista, on hyvä tietää, että itse tehty lemon curd säilyy jääkaapissa 2-3 viikkoa. Leivonnassa ylijäänyttä tahnaa ei tarvi siis heittää pois, vaan sen voi käyttää myöhemmin esimerkiksi leivän päällä.

Muffinit tein Pullahiiren leivontanurkka - blogista löytämälläni reseptillä. Alkuperäinen resepti on Dagens Muffin -sivustolta, mutta varoituksen sananen: Alkuperäisessä reseptissä on virhe, joka on Pullahiiren leivontanurkan reseptissä ja siis tuossa tähän liittämässäni reseptissä korjattu. Kuorrutteen tein soveltamalla tänne jo aiemmin liittämääni tuorejuustokuorrutteen ohjetta, mutta näihin muffineihin kävisi oikein hyvin myös yksinkertainen kermavaahtokuorrutus. Halutessaan kuorrutuksen voi jättää kokonaan pois, sillä muffinit itsessään ovat niin raikkaita, että kuorrutusta ei välttämättä tarvita ollenkaan.

Kuvat eivät valitettavasti ole nyt tällä kertaa mitenkään erityisen onnistuneita älkääkä ihmetelkö, että itse muffineitten ulkonäkökin on vähän "hutaistun" oloinen. Hankin nimittäin tässä taannoin kätevät silikoniset muffinivuoat, joita käytän leipoessani muffineita kotivaraksi. Mielestäni on epäekologista käyttää paperisia muffinivuokia, kun muffinit päätyvät parempiin suihin samantien ja paperiset vuoat lentävät roskiin oltuaan käytössä vain muffineitten paiston ja kuorrutuksen ajan.

Jos leivon muffineita esim. synttärikesteille, niin asia on tietysti aivan eri, mutta kotona oman perheen kanssa syötäviksi tarkoitetut saavatkin mielestäni olla vähän "kotikutoisen" näköisiä, siksi käytän ekologisia silikonivuokia kertakäyttöisten paperivuokien sijaan. Sitä paitsi kokeiluerä on kokeiluerä ja maku on tärkein. ;) (Seli seli.)

Nämäkin muffinit olivat siis ihan onnistuneita, mutta en ole kuitenkaan vielä aivan tyytyväinen lopputulokseen. Ehdottomasti kokeilemisen arvoisia herkkuja saa kyllä aikaiseksi tälläkin reseptillä, mutta jatkan silti täydellisen reseptin etsintää ja kehittelyä. Seuraavaksi aion kokeilla erästä brittiläisestä ruokablogista löytämääni reseptiä.

HELPPO JA NOPEA LEMONCURD

4 dl tomusokeria
2 sitruunan kuori
1 dl vastapuristettua sitruunamehua
2 kananmunaa
75 g voita tai margariinia

Pese sitruunat huolellisesti ja raasta kuoret. Sekoita kattilassa tomusokeri, sitruunamehu, sitruunankuoriraaste ja kananmunat. Anna seoksen kiehahtaa ja sekoittele kunnes se sakenee.

Ota kattila liedeltä ja lisää rasva. Sekoita, kunnes voi on kokonaan sulanut ja sekoittunut tahnaan. Kaada valmis lemon curd purkkeihin.

Säilyy jääkaapissa noin 2-3 viikkoa. Lemon Curd maistuu paahtoleivän kera ja se sopii hyvin myös kakkujen ja torttujen täytteeksi.

RAIKKAAT LEMON CURD SITRUUNAMUFFINIT

24 kpl tavallisia muffineita

200 g sulatettua voita tai margariinia
4 munaa
4 dl sokeria
6 dl vehnäjauhoja
4 tl leivinjauhetta
4 tl vaniljasokeria
2 dl maitoa tai jogurttia (itse käytin maustamatonta jogurttia)
Kahden sitruunan mehu ja raastettu kuori

Täyte:
Lemon curdia, itse tehtyä tai valmiina ostettua

Vatkaa voi ja munat kuohkeaksi. Lisää munat, yksitellen vatkaten. Sekoita vaniljasokeri, sitruuna ja jogurtti joukkoon. Sekoita jauhot ja leivinjauhe, lisää taikinaan varovasti vatkaten.

Laita vuokien pohjalle n. 1-2 cm taikinaa. Laita päälle noin 1 tl lemon curdia ja lisää taikinaa melkein muffinivuoan reunaan asti. Paras lopputulos tulee jos käyttää muffinivuokien alla muffinipeltiä, mutta pelkät paperiset tai silikoniset muffinivuoat käyvät myös.

Paista muffineita 200-asteisessa uunissa noin 12 minuuttia. Mikäli haluaa tehdä isoja muffineita, taikinasta tulee 12-18 kpl ja niitä pidetään uunissa noin 15-20 min. Päällystämällä muffinit oman maun mukaan näistä saa erityisen herkullisia.

APPELSIINITUOREJUUSTOKUORRUTE

200 g tuorejuustoa (maustamatonta tai appelsiinin makuista)
125 g pehmeää voita
11-13 dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria
2 rkl kuumaa appelsiinimehua (tai vastaava määrä Cointreauta tai muutaTriple Sec -likööriä)

keltaista elintarvikeväriä (nestemäinen)

Päälle:
Nonparelleja

Sekoita tasaiseksi seokseksi pehmennyt tuorejuusto, voi, tomu- ja vaniljasokeri. Lisää kuuma appelsiinimehu. Lisää lopuksi keltaista elintarvikeväriä, kunnes seos on haluamasi sävyistä. Kuorrutemassa saa olla melko täpäkkää eli siis koostumukseltaan jäykähköä. Pursota kuorrutus jäähtyneiden muffineitten päälle ja koristele lopuksi esim. nonparelleilla.

Kahta en vaihda ja monesta en koskaan luovu

Jokaisella on varmasti kotonaan niitä yksittäisiä esineitä, jotka tekevät kodista kodin. Nämä esineet ovat ehkä erityisen kauniita tai sitten niihin liittyy ihana tarina, joka tapauksessa ne ovat Tärkeitä. Keltaisessa huvilassa nämä Tärkeät tavarat ovat niitä, joihin liittyy muistoja ja tunteita, vaikka esineen rahallinen arvo saattaisi olla täysin olematon.

Toisinaan esineisiin liittyvät tunteet ovat ainakin minulla täysin epäloogisia, en osaa selittää miksi jostain tavarasta tulee hyvä olo, miksi tietystä esineestä tulee Tärkeä. Olen oppinut silti luottamaan tässä asiassa vaistoihini, sillä kaiken ei tarvi olla järkevää ja käytännöllistä, joskus pelkkä tunne riittää.

Rakastan aitoja asioita, oikeasti vanhoja, rehellisesti kuluneitakin esineitä. Uusvanhaa, tehtaalla massatuotantona tehtyä ja muka-kulunutta sisustusroinaa en oikein ymmärrä. Koti-ihmisenä haluan ympärilleni asioita, joista minulle tulee hyvä Olo. Ajattelin nyt omaksi huvikseni esitellä teille osan näistä Aarteistani.

Mummoni kapioarkku. Sain tämän vasta hiljattain ja Aviomies korjasi sen kannen liimaukset taas kuntoon. Nyt tämä palvelee Rouvan neulelankojen ja sukkapuikkojen yms säilytyspaikkana.

Kapioarkun kannen sisäpuolella on mummoni nimikirjaimet ja vuosiluku 1946.
Pitäisi oikeastaan kysyä mummolta kuka arkun on tehnyt.

Ikivanha, mutta toimiva kahvimylly.
Ensimmäinen Keltaiseen huvilaan Aviomiehen kanssa ostamamme esine.

Kynttilänjalka, löytö kirpputorilta.
Niin koruton ja siksi mielestäni niin kaunis. 

Ilmapuntari 1900-luvun alkupuolelta, yksi ihanista kirpparilöydöistämme.
Eteisessä on kiva tarkistaa ilmapuntarin ennusteet ennen ulkoilua, erityistä ihastusta tuottaa ilmapuntarin määritelmä "waihettelevainen". :)

Olohuonettamme koristaa kehystetty kuva Keltaisesta huvilasta alkuperäisessä asussaan. Kuva on ymmärtääkseni otettu joskus 1930-1950 välisenä aikana.

Tämä laatikko pitää sisällään Arabian posliinisen leikkikahviastiaston, jolla oma mummoni on leikkinyt pienenä. Sattuneesta syystä en aio antaa tätä omille lapsilleni leikkiastiastoksi...

Leikkikahviastiastoon kuuluu kahvikannu, kaksi kuppiparia, pieni kermanekka ja sokerikko.

 Samaisen mummoni kuparinen leikkikahvipannu.

Mummon kuparinen leikkikasari. 

Näiden kupariastioiden lisäksi löytyy myös pieni valurautainen kattila ja valurautainen munkkipannu, joilla mummoni on leikkinyt lapsena.

Mummon leikkisilitysrauta. 

Minulla on tallessa myös pieni leikkeihin tarkoitettu rikkalapio ja harja, joilla mummoni on pienenä leikkinyt.

Minulla ei ole mitään tietoa, mikä mahtaisi olla näiden vanhojen lelujen rahallinen arvo, mutta niiden tunnearvo on Valtava.

Valmetin valmistama, vanha vedettävä seinäkello. 

Vaikka tämä kello onkin ulkoisesti täydellisessä kunnossa, se oli menossa kaatopaikalle, koska koneisto ei toiminut. Aviomies toi tämän meille, korjasi sen ja nyt kello toimii täydellisesti.

Isäni vanhemmilla oli aikoinaan samanlainen kello, se on nykyään vanhempieni kotona.

 

Vanha ruusumadonna-patsas, joka on nykyään olohuoneessamme takan reunuksella. Tämäkin on kirpputorilöytö.

Tämän enkelipatsaan paikka on takkamme päällä, se on kuin luotu sinne.

Näin tämän patsaan pari vuotta sitten eräässä nyttemmin jo lopetetussa liikkeessä, mutta en hennonut ostaa sitä, vaikka ihastuinkin siihen välittömästi. 

Jostain syystä patsas jäi kuitenkin "kummittelemaan" mieleeni, näin siitä jopa unta. 

Minun oli lopulta pakko "pelastaa" patsas meille muutamaa viikkoa myöhemmin, sillä ajatus sen päätymisestä toiseen kotiin tuntui niin oudolta.

Tämä kehystetty valokuva on myös olohuoneemme seinällä. 

Outoa tässä on sinänsä se, että me emme tiedä kuka kuvassa on tai koska se on otettu. 

Näin tämän kuvan eräällä kirpputorilla enkä malttanut olla ostamatta sitä. 

Olen miettinyt pitäisikö keksiä neidolle nimi ja elämäntarina ihan vaan huvin vuoksi?

Tuntemattoman neidon valokuvan takana on tällainen leima. Miltäköhän vuodelta kuva mahtaa olla?

Kehystetty kuva rakkaasta isomummostani nuorena.
Hän oli aivan ihana ihminen, kokenut paljon esimerkiksi sotien vuoksi, mutta silti aina yhtä elämänmyönteinen ja ilkikurinen.

Pienenä sain aina tutkia hänen korurasiaansa ja kaikkein kaunein koruista oli mielestäni eräs kultainen filigraaniriipus. Isomummoni menehtyi vuonna 2000, mutta ennen kuolemaansa hän pyysi tytärtään, eli mummoani antamaan minulle ylioppilaslahjaksi tuon riipuksen. Se on luonnollisesti rakkain koruni kihla- ja vihkisormusteni ja Aviomieheltä huomenlahjaksi saamani valkokultaisen rubiiniristiriipuksen lisäksi.

P.S. Tein tässä jonkin aikaa sitten itse lemon curdia ja leivoin lemon curdilla täytettyjä muffineita. Maistuvia niistä tulikin, muttei mielestäni vielä täydellisiä. Päivitän reseptit kuitenkin tänne heti kun vain ehdin ne kirjoittamaan koneelle. Olkoon nuo reseptit nyt sitten vaikka lemon curd -projektin osa 1.

Sisustuksessa tänään: historiallista häähumua!

Olen jo monen vuoden ajan keräillyt vanhoja, mustavalkoisia hääkuvia. En ole muuten mitenkään häähullu tai ylipäänsä innostunut mistään "päivä prinsessana" -jutuista, mutta vanhoista hääkuvista olen aina pitänyt. Minua ei siis kiinnosta häät sinänsä vaan hääpareista otetut valokuvat ihan itsessään.

Vanhoissa hääkuvissa on monesti ihanan herkkä tunnelma ja mustavalkoisista kuvista löytyy paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia. Erityisesti minua kiehtoo ajatus siitä, että voin tavallaan kurkistaa tuntemattomien ihmisten onnellisimpiin päiviin, arvuutella mielessäni ketä kuvassa on ja miten elämä heitä loppujen lopuksi kuljetti.

Tähän asti olen säilyttänyt kuvia kansioissa huolellisesti silkkipaperisivujen väliin aseteltuina, mutta ajattelin, että olisi kiva saada näitä aarteita myös esille. Osa kuvistani odottaa edelleen kansioon kiinnittämistä ja näiden irtokuvien avulla aloinkin kehitellä ajatusta: Jospa rakentaisin valokuvaseinän.

Kuva: Homehints.com.au

 Tiedättehän siis valokuvaseinän? Tarkoitan sellaista, jossa yhdelle seinälle on symmetrisesti tai epäsymmetrisesti aseteltu useampia valokuvia, jotka muodostavat yhdessä isomman kokonaisuuden. Perinteisestihän nämä kuvakollaasit muodostuvat kotona ajan kanssa perheen hääkuvista, lasten valokuvista, ylioppilas- ja rippikuvista jne, mutta mietin jos tällaisen muodostaisi harkitummin, käyttäisi vanhoja valokuvia kuin tauluja.

Miten kuvat sitten kannattaisi asetellla? Millaiset kehykset? Laitetaanko paspartuuripahvi vai ei? Miltä näyttäisi pelkistä hääkuvista tehty valokuvaseinä? Olisiko Aviomies yhtä innoissaan seinälle ripustetuista sadasta avioparista? Mille seinälle ne kannattaisi edes laittaa?

Jos kuvat laittaisi portaikkoon, niin taustana olisi auringonkeltainen paneeliseinä, siinä kuvat ainakin erottuisivat taustasta. Tosin alunperin (Aviomiehen) ajatuksena on ollut maalata seinä jossain vaiheessa helmenharmaaksi, mutta minä olen jotenkin kiintynyt jo tuohon keltaiseen väriin. Voi siis olla ettei väri vaihdukaan. Tuntuisi kuitenkin haaskaukselta laittaa kuvat portaikkoon, kun yläkerrassa on vain lasten makuuhuoneita ja vintti, joten jäisi kauniit kuvat melkeinpä vain tyttöjen ihasteltavaksi.

Kuva Decorno

Toinen mahdollinen paikka olisi sitten meidän makuuhuoneessa, mutta pitääkö sitä aviovuodetta alleviivata kiinnittämällä seinälle kymmeniä aviopareja? ;) Ei minulla muutenkaan ole ollut tapana esitellä parivuodettamme kaikille vieraille, joten kuvista jäisi vähän "oman kivan" -maku, jos ne ripustaisi makuuhuoneeseen. Ehkä ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi jää sitten meidän olohuone.

Iloisten värien ystävänä reippaan värikäs asetelma houkuttelisi, voisi leikitellä eri mallisilla ja värisillä kehyksillä ja paspartuuripahveina voisi käyttää vaikka mitä herkullisia sävyjä. Siitä tulisi kai helposti kuitenkin todella levottoman näköinen, ainakin Aviomiehen skeptisyys sisustusratkaisuihin nousee välittömästi potenssiin sata jos mainitsen sanat "turkoosi" tai purppura". Kollaasiin käytettävät kuvat ovat kyllä kaikki mustavalkoisia, joten riittäisikö se yhdistämään erilliset kuvat yhtenäiseksi kokonaisuudeksi?

Vaikka kuvat ovatkin kaikki mustavalkoisia, tulee niitä valokuvaseinälle kuitenkin vähintäänkin kymmeniä. Sisustuksen yksityiskohtana se on siis varmasti melko hallitseva ilman värien ilotulitustakin ja kokoelmistani löytyy muutenkin sekä pieniä lähes käyntikortin kokoisia hääkuvia että isoja kuvia, joten sopivien kehysten haalimisen kanssa on muutenkin haastetta.

Kuva: White Floors

 Ehkä pitäisi sittenkin kehystää kaikki kuvat samanvärisin kehyksin ja käyttää jotain hyvin eleetöntä ja yksinkertaista kehysmallia, jotta huomio kiinnittyisi kuviin eikä vain kehyksiin. Tai jos kehykset ovat kaikki samanvärisiä ja paspartuuripahvitkin samaa sävyä, niin kehysten profiilillahan kuvaseinään saisi eloa. Kruusatuilla kehyksillä nostaisi esiin niitä "helmiä" ja yksinkertaisemmilla kehyksillä sitten tasapainottaisi hallitsevampia kuvia asettumaan muiden kuvien joukkoon. Symmetristähän asetelmasta ei saa tekemälläkään, kun kuvat tosiaan ovat eri kokoisia.

Helpointa olisi varmasti löytää mustia kehyksiä ja mustahan on värinä sellainen, että se on (muka) helppo yhdistää mihinkä tahansa muuhun väriin. Itse käyttäisin kuitenkin mieluummin vaikka valkoisia kehyksiä niin  ei tulisi niin jyrkän näköistä. 

Kuva: The Style Files

Valkoistakin on kuitenkin niin monen sävyistä, että aika tarkkana saa olla jos meinaa, että kehykset istuu niihin muihin valkoisiin esineisiin, joita samasta huoneesta löytyy. Kuinka fiksun näköinen puhtaan valkoinen kehyskään nyt sitten on vanhan valokuvan ympärillä, taitettu valkoinen taas on helposti vähän tunkkaisen sävyinen. Hmmm... Hankalaa.

Kuva: Hooked on Houses

Pidän rosoisesta tyylistä, jos siis kehystäisikin  kuvat metallin värisillä kehyksillä, käyttäisi jotain kolhuisen ja kuluneen näköistä pintaa? Itse maalaamalla saisi vaikka tummuneen hopean väriset kehykset, se voisi olla kivan näköinen.

Huvikseni mallailin niitä irtokuviani nyt tuossa meidän keittiön lattialla: Tulisiko hyvä? Jos markkinoisi tämän oikein, niin menisiköhän idea läpi Aviomiehellekin?

Sitten täytyisi vielä valita kaikista kuvista ne, jotka otetaan kollaasiin mukaan. Alkuperäiset kuvat säilytetään tietysti edelleen kansiossa turvassa, mutta niistä täytyisi teettää kuvaseinää varten laadukkaat ja mahdollisimman autenttiset kopiot. Onnistuukohan se missä tahansa valokuvausliikkeessä vai pitääkö metsästää erikoisosaajaa? Osaako joku suositella miltä suunnalta löytyisi tarvittavaa osaamista vanhojen kuvien kopioimiseen!?

Jos saan myytyä tämän tämän idean Aviomiehellekin, niin pienenä kuriositeettina haluaisin "piilottaa" kuvien joukkoon myös isovanhempieni ja iso-isovanhempieni hääkuvat ja tietysti sitten sen meidänkin hääkuvan, joka ei ole vieläkään päässyt seinälle vaikka häistä on jo muutama vuosi aikaa...

P.S. Sain eilen sähköpostia Kas kummaa  - verkkokaupasta. Pohdin nimittäin täällä aiemmin tiskausvälineistön päivitystä ja siinä yhteydessä jäin miettimään, miltä mahtaa tuoksua heidän myymänsä ekologiset Lempi-tuotemerkin tiskiaineet.

Välitän nyt eteenpäin Kas kummaa -verkkokaupasta saamani tiedon, että Lempi-astianpesuaineiden tuoksuaineet tulevat eteerisistä öljyistä, eikä niistä mikään ole sellainen "ällö ja teollinen". Verkkokaupan väen mukaan tuoksuvaihtoehdoista mansikka on makeahko, koivu on ihan koivu ja meri raikas. Minä haluan ehdottomasti kokeilla tuota koivulta tuoksuvaa tiskiainetta, se vaan kuulostaa niin ylettömän heinälatoromanttiselta. :)

Mummon hernekeitto on maailman parasta!

Kerroin jo aiemmin, että inhoan hernekeittoa paitsi jos se on mummoni itse tekemää. En ole siis moneen vuoteen syönyt hernekeittoa ollenkaan, enkä ole tarjonnut sitä esikoisellenikaan, vaikka hän onkin siitä kertonut pitävänsä kovasti. Vihdoin ja viimein kuitenkin rohkaistuin ja ostin kuivattuja herneitä, päätin nimittäin tehdä kunnon hernekeittoa ja aivan itse.

Ensimmäiseksi soitin tietysti neuvottelupuhelun mummolle ja kärtin hänen hernekeittoireseptinsä. Tiesin, ettei minulla ole mitään mahdollisuuksia onnistua täydellisen hernekeiton valmistamisessa, ellen tekisi sitä tismalleen mummoni ohjeiden mukaisesti. Mummon reseptin saatuani siis ryhdyin koitokseen ja ilokseni voin nyt raportoida keiton onnistuneen täydellisesti! Jopa viime aikoina ankarasti nirsoillut esikoiseni söi lautasen tyhjäksi ja totesi "äiti, tää maistui ihan tavalliselta ruoalta!" Tähänkö on menty, että paras kiitos lapselta on kun ruoan sanotaan maistuvan tavalliselta?!

No, joka tapauksessa keiton kanssa tarjosin tietysti lapsuuteni hernekeittotorstaita kunnioittaakseni perunarieskaa. Perunarieskojen valmistukseen käytän Pirkan reseptiä, jolla rieskat valmistuvat tosi helposti ja nopeasti.

Tätä hittiruokaa täytyy tehdä uudestaankin, jos vaikka laskiaisena seuraavan kerran ja laskiaiseenhan ei ole enää kuin pari viikkoa. Aah, sitten pääsee pulkkamäkeen ja saa taas laskiaispullia...

MUMMON HERNEKEITTO (maailman paras!)

500 g kuivattuja herneitä
2,5 litraa vettä
2 tl suolaa
2 tl meiramia
3 rkl sinappia
1 sipuli
500 g palvikinkkua tai savustettua sianlihaa

Mittaa vesi ja lisää suola, anna herneiden liota vedessä yön yli. Laita herneet kiehumaan liotusvedessä ja anna keiton porista hiljalleen ainakin tunnin, mielellään kahden verran ennen kuin lisäät muita aineita. Muista hämmentää silloin tällöin, ettei keitto pala pohjaan. Silppua sipuli ja liha aivan pieneksi ja lisää keiton joukkoon. Lisää meirami ja sinappi. Anna keiton kypsyä hiljaisella lämmöllä kaikkinensa noin 4 tuntia ennen ruokailua.

HELPOT JA NOPEAT PERUNARIESKAT

16 kpl

1 pussi (500g) perunasoseaineksia (pakaste) + 2 dl maitoa
tai
7 dl valmista perunamuusia

½ tl suolaa
n. 3 dl täysjyväohrajauhoja
1 kananmuna

Kaada perunasoseainekset mikrokulhoon ja lisää maito. Peitä kannella ja kuumenna mikrossa (650 W) 5 - 10 minuuttia, kunnes sose on tasaista tai käytä itse tehtyä perunamuusia. Sekoita jäähtyneen perunasoseen joukkoon suola, jauhot ja muna. Jätä taikina pehmeäksi.

Jaa taikina kahdelle leivinpaperille uunipellin päälle kahdeksaksi keoksi. Ripottele pinnalle jauhoja ja taputtele ohuiksi rieskoiksi. Pistele rieskat haarukalla ja paista uunin alatasolla 250 asteessa 10 - 15 minuuttia. Tarjoa rieskat lämpiminä voin kanssa.

Vauvanruokatehdas

Niin se vaan aika kuluu ja kuopuskin on parin viikon päästä jo puolivuotias. Tämän rajapyykin myötä tulee Keltaisessa huvilassakin ajankohtaiseksi taas soseiden valmistus. Pieniä annoksia neiti onkin saanut viime viikkoina jo maistella vaikka itse olen vähän haikein mielin, kun tyttö siirtyy nauttimaan äidinmaidon lisäksi myös muita ruokia.

Bataatteja

Kaupoissahan on nykyään laaja valikoima kaikenlaisia vauvanruokia, löytyy sosetta ja puurojauhetta, velliä ja vaikka mitä. Itse teen soseet kuitenkin mieluiten itse ja tässä ei nyt ole kyse mistään hyvä äiti - pisteiden keräämisestä vaan yksinkertaisesti siitä, että haluan tietää mitä pikkuiseni syö. Kuulostaa ehkä hysteeriseltä, mutta haluan ainakin näin alussa myös välttää ylimääräisiä lisäaineita neidin ruokavaliossa.

Soseiden tekeminen itse voi tietenkin kuulostaa vaivalloiselta, mutta todellisuudessa se on todella helppoa. Eniten joutuu näkemään vaivaa kuorimisen kanssa, mutta vaikeaa valmistaminen ei missään nimessä ole, hieman työlästä ehkä. En osaa varsinaisesti sanoa, tuleeko kotitekoiset soseet kaupan valmissoseita halvemmaksi, ainakaan jos käyttää valmistuksessa luomuvihanneksia ja -hedelmiä, mutta tietääpähän tarjoavansa lapselle mahdollisimman puhdasta ruokaa. Jos perheen lapsilla on taipumusta ruoka-aineallergioihin, on soseiden itse tekeminen sikälikin perusteltua, ettei tarvi olla haukkana vahtimassa tuoteselosteita, kun tietää mitä on itse kattilaansa heittänyt.

Positiivista on mielestäni myös se, että itse tehtyihin soseisiin saa pikkuhiljaa lisättyä makuja ja mausteita siten, että siirtyminen muun perheen kanssa samaan ruokavalioon sujuu luullakseni paljon saumattomammin kuin siirtyminen kaupan vauvanruokahyllyltä tavalliseen kotiruokaan.

Itse teen soseet isoissa erissä, jolloin saan aikaiseksi ison määrän sosetta samalla kuorimisen ja keittämisen vaivalla. Pakastimessa hedelmä- ja vihannessoseet säilyvät vuoden verran, liha- ja kalasoseet muutaman kuukauden.

Kesäkurpitsoja

Mistä aineista soseita voi tehdä?

Itse on todella helppoa tehdä vihannessoseita esim. perunasta, bataatista, porkkanasta, kukkakaalista, parsakaalista, pakastemaissista (purkkimaissi ei käy, kun se on suolavedessä), herneistä ja kesäkurpitsasta. Bataatti varsinkin uppoaa vauvoille yleensä tosi hyvin, koska se on soseena makean makuista. Yöunien kannalta positiivista on myös se, ettei bataatista tule vauvalle masun kipristelyjäkään niin helposti kuin esimerkiksi perunasta.

Hedelmä- ja marjasoseita puolestaan saa tehtyä helposti esim. omenasta, päärynästä, mustikasta ja luumusta. Periaatteessa mitä tahansa tuoreita hedelmiä (aprikoosit, persikat, ananakset yms) voi käyttää, kunhan vaan kuorii ja pilkkoo ne ennen keittämistä. Sitrushedelmiä ja kiiviä kannattaa kokeilla varovaisemmin, sillä ne aiheuttavat monelle allergikolle oireita. Hedelmistä ja marjoista saa myös terveellisiä, vauvoillekin sopivia kiisseleitä.

Alle yksivuotiaalle ei suositella nitraattipitoisia kasviksia, lanttua, naurista, punajuurta, retiisiä ja pinaattia. Myös kiinankaali ja lehtisalaatti sisältävät nitraattia. Muita ei-suositeltavia ruokia ovat maksa (A-vitamiinin vuoksi), hunaja (botuliinin vuoksi) ja raparperi (oksaalihapon vuoksi). Samoin vihertävät ja itäneet perunat sekä sormenpäänkokoiset varhaisperunat eivät sovi alle 1-vuotiaille. Kuivattuja herneitä ja papuja vältetään huonon sulavuuden takia ja ituja ei ole syytä käyttää salmonellariskin takia.

Myöhemmin, kun makuja voi käyttää vapaammin, saa soseita maustettua, kun laittaa soseuttamisvaiheessa joukkoon tuoreita yrttejä, esim. persiljaa, tilliä tai vähän basilikaa tai keittää esimerkiksi perunan kanssa vaikka hitusen paprikaa ja soseuttaa sen sinne joukkoon.

Omenoita

Miten Rouva niitä soseita sitten tekee?

Kuorin ja pilkon vihannekset ja laitan kattilaan keitinvettä juuri sen verran, että palat peittyy. Keitinveteen ei tietenkään lisätä mitään suolaa tms. Sitten annan vihannesten kiehua niin kauan, että ne on haarukalla kokeilemalla ihan pehmeitä.

Kaadan koko keitinveden pois kattilasta, mutta en kaada sitä suoraan viemäriin, vaan kaadan sen kulhoon odottamaan. Vihannekset itsessään imee keittämisen aikana nestettä aina jonkin verran ja se nestehän irtoaa sieltä tietysti soseuttamisen aikana. Tuon nesteen määrää on kuitenkin vähän hankala arvioida päältä päin katsoen ja siksi soseutan ensin vihannekset sauvasekoittimella ilman lisättyä nestettä.

Kun vihannekset sitten on ihan soseena, lisään keitinvettä soseen joukkoon vähän kerrallaan ja sekoitan sen soseeseen aina ennen kuin laitan sekaan lisää nestettä. Sillä tavalla on mielestäni todella helppo saada soseesta sopivan paksua. Kannattaa muuten muistaa, että vastakeitetty sosehan on tietysti tulikuumaa ja kuumana se on juoksevampaa kuin kylmänä. Kannattaa siis tehdä soseesta aavistuksen löysän oloista, niin se on sopivan paksuista sitten "tarjoilulämpöisenä".

Lihasoseita on mielestäni kaikista helpoin tehdä keittämällä lihat. Esimerkiksi kanafilee kypsyy todella nopeasti ja kypsän fileen voi soseuttaa pienen nestemäärän ja rypsiöljytilkan kanssa sauvasekoittimella ja pakastaa sitten jääpalalokerikoissa. Sitten kun lihapalaset ovat jäätyneet, ne voi siirtää pieneen pakastepussiin ja siitä pystyy ottamaan aina yhtä kasvissoseannosta kohden tarpeellisen määrän lihaa. Alussa riittävä makuannos lihaa on 1 tl kerran päivässä, myöhemmin 1-1,5 ruokalusikallista kerran päivässä. Lähempänä vuoden ikää lihaa tarjoillaan kahdella aterialla päivässä.

Samalla tavalla kuin lihaa, voi tietysti kypsentää ja pakastaa kalaakin. Kun pakkasessa on vihannekset ja lihat/kalat erikseen pakastettuina, niitä on tarjoiltaessa helppo yhdistellä erilaisiksi yhdistelmiksi, ettei tule vauvallekaan joka päivä aina samaa ruokaa.

Perunoita

Miten soseet on helpointa pakastaa ja sulattaa?

Pakastaminen käy mielestäni kaikista parhaiten niissä kaikista pienimmissä Minigrip-pusseissa. Nämä pussit mahtuvat uskomattoman pieneen tilaan jo muutenkin täydessä pakastimessamme, enkä joudu uhraamaan leipomusten pakastamiseen varattua tilaa soseille. Minigrip-pusseihin saa sitä paitsi kätevästi kirjoitettua mitä pussissa on ja koska se sose on tehty. Pussitkaan eivät ole kertakäyttöisiä, sillä ne saa helposti pestyä ihan tiskivedessä lilluttelemalla. Helppoa ja halpaa. :)

Yhteen pussiin laitan yleensä n. 3-5 kukkurallista ruokalusikallista sosetta. Valmiiksi pussitetun soseen jäähdytän nopeasti kylmässä vedessä ja siirrän sitten pussit suoraan pakastimeen, ettei soseisiin ehdi vahingossakaan kehittyä mitään bakteereikasvustoja.

Soseitahan voi tietysti pakastaa myös Piltti-purkeissa tai muissa vastaavissa kannellisissa purkeissa. Etenkin lasisia purkkeja käytettäessä täytyy kuitenkin muistaa jättää "turpoamisvaraa", ettei purkki sitten hajoa soseen jäätyessä.

Päärynöitä

Sulatus onnistuu mielestäni parhaiten joko vesihauteessa tai mikrossa. Itse yleensä sulatan pussia kuumassa vedessä juuri sen verran, että se sose irtoaa muovista ja se saadaan liu'utettua ulos pussista ilman väkivaltaa. Muutama minuutti mikron sulatusteholla ja sose on valmista syötettäväksi.

PERUNA-, BATAATTI- TAI PORKKANASOSE

1 kg perunoita, bataattia tai porkkanoita
4-6 dl keitinvettä

Pese, kuori ja paloittele perunat/bataatit/porkkanat isoiksi paloiksi. Keitä kunnes vihannekset ovat pehmeitä. Soseuta ja lisää keitinvettä tarvittaessa.

KUKKA- TAI PARSAKAALISOSE

1 kg kukka- tai parsakaalia
4-6 dl keitinvettä

Pese ja paloittele kukka- tai parsakaalit. Keitä vedessä noin 15 minuuttia, kunnes kukinnot ovat juuri ja juuri kypsiä. Siivilöi keitinvesi  talteen ja soseuta kasvikset. Lisää tarvittaessa keitinvettä.

MAISSI- TAI HERNESOSE

600 g pakastemaissia tai herneitä (=3 pussia)
3 dl vettä

Kiehauta vesi ja lisää maissit/herneet. Keitä noin 5 minuuttia. Ota keitinvesi talteen ja soseuta maissit/herneet. Lisää keitinvettä niin, että sose on sopivan löysää.

PÄÄRYNÄ- TAI OMENASOSE

0,5 kg omenoita tai päärynöitä
noin 3 dl vettä

Kuori ja poista siemenkota hedelmistä, paloittele ja keitä muutaman minuutin ajan. Soseuta pehmeät hedelmät, lisää soseeseen hieman keitinvettä tarvittaessa.

PERSIKKA- TAI APRIKOOSISSOSE

6-10 persikkaa/aprikoosia
noin 5 dl vettä

Pese ja kuori hedelmät ja poista hedelmien sisällä olevat kivet. Paloittele hedelmät ja kypsennä muutaman minuutin ajan kiehuvassa vedessä. Kaada ylimääräinen keitinvesi pois ja soseuta.

P.S. Pian on jo kevät ja aika alkaa idättämään pieniä taimia kasvimaalle. Pienelläkin kasvimaalla saa hyvin kasvatettua esimerkiksi porkkanoita, kesäkurpitsaa, herneitä, yrttejä ja muita herkkuja lapsille ja itsellekin. Monia vihanneksia, esimerkiksi paprikaa ja tomaatteja saa kasvatettua myös parvekkeella.

Hamppua (ja vähän muitakin aineita) kehiin!

Käsin tiskaaminen on mielestäni inhottavaa, mutta kaikkia astioita ei vaan voi tunkea tiskikoneeseen. Keltaisessa huvilassa ongelmana on myös se, että nykyinen tiskikoneemme on toivottoman pieni ja siten alimitoitettu Rouvalle, joka kokkaa ja leipoo paljon. Tilanteeseen saadaan tulevassa keittiöremontissa parannus, mutta toistaiseksi on pakko tulla toimeen tuon kääpiötiskarin kanssa.

Nykyisen tiskikoneen koosta johtuen joudun siis harrastamaan käsin tiskaamista paljon enemmän kuin haluaisin. Vastenmielistä puuhaa, mutta pakkohan se on tehdä jos meinaa, että kipot ja kupit ovat puhtaana seuraavan kerran kun leivontavimma iskee. Jotenkin hommasta pitäisi saada jos ei miellyttävämpää, niin ainakin siedettävämpää. Auttaisiko tiskaamisessa tarvittavien välineiden päivitys?

Kuva: Kierti

Olen jo aiemmin tilannut Kiertiltä uudet tiskirätit. Epähygieeniset ja tylsät perustiskirätit heitin roskiin ja tilalle hankin ekologista bambua ja hamppua ihanissa kuoseissa! Bambu ja hamppu materiaaleina ovat minulle ennestään tuttuja tyttöjen kestovaipoista, mutta "suuremmalle yleisölle" ne lienevät vielä jossain määrin vieraita.

Sekä hampun että bambun imukyky on aivan uskomaton, aivan toista luokkaa kuin perinteisellä puuvillalla tai millään keinokuidulla. Lisäksi molemmat ovat luonnostaan antibakteerisia kuituja, eikä niissä pöpöt kasva, joten ne sopivat siivouskäyttöön paremmin kuin hyvin. Bambu myös estää luonnostaan hajuja, kätevää eikö totta!

Bambu on heinäkasvi, joka kasvaa hyvin nopeasti ja ilman lannotteita, toisin kuin perinteinen puuvilla. Bambu ei vaadi myöskään lainkaan keinokastelua, vaan se kasvaa hienosti hyvinkin niukalla vedellä ja kasvaessaan se sitoo myös runsaasti hiilidioksidia. Myös hampun viljely vaatii vain hyvin vähän vettä eikä torjunta-aineita tarvita ollenkaan. Hamppu myös uudistaa maaperää jokaisella sadolla, koska se sitoo typpeä ja hampun pitkät juuret ehkäisevät eroosiota. Todellisia superekokuituja siis molemmat ja Kiertin tiskirätit ovat kuoseiltaankin niin kauniita, että niitä on todella ilo käyttää.

Kuva: Kierti

Entäs sitten muut tiskaamisessa tarvittavat välineet? Mielessäni ei ole nyt mikään muovinen perustiskiharja, vaan jotain rehellisesti kaunista. Haaveilen nimittäin puisesta tiskiharjasta. Osaako joku sanoa kuinka hyvin puuvartiset tiskiharjat kestävät oikeaa käyttöä? Ei kai niitä kuitenkaan koristeeksi ole tarkoitettu?

Redeckerin käsittelemättömästä pyökistä valmistetut puiset tiskiharjat esim. ovat Saksassa tehtyjä, ei siis mitään epäilyttävissä oloissa tehtyjä riistotuotteita. Valmistusmaana Saksa vaikuttaa jostain syystä mielestäni laadunkin puolesta aina luotettavalta, joten ehkäpä uskaltaudun kokeilemaan. Valmistajan mukaan näiden tiskiharjojen harjaksetkin ovat luonnonkuitua, kuulostaa ihanan nostalgiselta, vaan kuinkahan hyvin luonnonharjakset oikeasti tehoavat? Riittääkö hankaustehoa rankempaan tiskaukseen? 

Kuva: Kas kummaa

Tai pitäisikö sittenkin ostaa värikkäämpi harja? Hauskintahan näissä puisissa tiskiharjoissa on nostalgisen ulkonäön lisäksi se, että ne ovat oikeasti aika ekologisia. Puisiin tiskiharjoihin saa nimittäin myös vaihtopäitä ja kun yhden vaihtopään on käyttänyt loppuun sen voi vaikka kompostoida, koska valmistuksessa ei ole käytetty kuin puuta ja luonnonharjaksia. Eipä tarvi vaivata mieltänsä muovisen tiskiharjan hiilijalanjäljellä, vanhan tiskiharjanhan voi käyttää vaikka takan sytykkeenä!

Kuva: Kas kummaa

Bake & Party -verkkokaupasta löytyisi myös puuvartinen tiskiharja, jossa on iloisen värikkäät harjakset. Täältä voisi tilata tiskiharjan samoilla toimituskuluilla leivontatarvikkeiden kanssa, mutta näihin harjoihin ei saa vaihtopäätä ja harjaksetkin taitavat kuitenkin olla muovia. Värit kyllä ovat ihanan hedelmäisiä...

Kuva: Bake & Party

Vielä pitäisi sitten löytää kiva astianpesuainekin. Perusfairyhan  on tietysti tehokasta, mutta nyt olikin tarkoitus saada tiskaamisesta vähän houkuttelevampaa pienellä tiskipöydän "kasvojen kohotuksella". 

Kuva: Kas kummaa

Lempi-tuotemerkillä myytävää kotimaista astianpesuainetta ainakin saa monista verkkokaupoista, esimerkiksi Kas kummaa -verkkokaupasta. Lempi-astianpesuaineiden tuoksuvaihtoehtojen nimet ovat houkuttelevia, löytyy nimittäin koivua, mansikkaa ja merta. Pitäisi päästä kuitenkin oikeasti tuoksuttelemaan, ettei vahingossa osta ärsyttävän hajuista astianpesuainetta. Siinähän voisi käydä niin, että alkaisi inhottavan hajun takia vieroksumaan tiskaamista entisestään! 

Lempi-astianpesuaineen pakkaukset ovat kierrätysmuovia, mutta eivät kovin houkuttelevan näköisiä. Voihan toisaalta tiskiaineen siirtää kauniiseen lasipulloon ja säilyttää siinä. Esimerkiksi Ikeasta saa edullisesti kivoja lasisia ja keraamisia pumppupulloja, voisi oikeastaan ostaa kaksi pulloa ja laittaa toiseen tiskiainetta ja toiseen käsisaippuaa...

Kuva: Villa Harmonie

Myös Mummi ja minä -tuotemerkillä löytyy ekologisia astianpesuaineita, ne on valmistettu kasviperäisistä, uusiutuvista raaka-aineista ja niissä on myös houkuttelevia tuoksuvaihtoehtoja: Polkkakarkki, mansikkamarenki, sitruunasooda, eukalyptus-pastilli...

Villa Harmonie -verkkokaupasta saisi samalla vaivalla Mummi ja minä -astianpesuaineen kanssa myös Mummi ja minä - tiskiharjankin.... Olisikohan kivaa tiskata piparmintun tuoksuisella tiskiaineella? Täytyy varmaan vaan kokeilla, eipä nuo niin kalliita ole, etteikö voisi kokeilumielessä yhtä pullollista ostaa.

Kuva: Villa Harmonie

Onneksi nykyään on olemassa näitä verkkokauppoja, ei kiireisellä Rouvalla olisi kyllä aikaa vatvoa tiskiharjoja ja tiskiaineita tuntitolkulla jos pitäisi juosta kaupasta toiseen. Nyt nämäkin ostokset voi tehdä juuri silloin kun itselle parhaiten sopii, eikä minunkaan ole pakko enää tyytyä niihin tuotteisiin mitä marketista sattuu olemaan tarjolla.

No, jottei tähän projektiin tarvi montaa iltaa tuhlata, on pakko todeta, että onneksi on sentään tiskirätit ja astiapyyhkeet jo hankittuina. :) Niin, ne astiapyyhkeet tilasin Burgundy Rose -verkkokaupasta (sieltä saa muuten aivan järkyttävän loistavaa palvelua!!!), kun löysin niin ihania Gripsholmin pyyhkeitä, jotka on valmistettu luonnonmukaisesti viljellystä puuvillasta. :) Luojalle kiitos verkkokaupoista!

Lisätietoja:

• Kierti
• Kas kummaa
• Bake & Party
• Hyvinvoinnin Tavaratalo
• Villa Harmonie 
• Burgundy Rose

Sokerihumalahakuista meininkiä!

Nyt ei tehdä mitään kevytherkkuja, eikä sievistellä muutenkaan. Jos tavoitteenasi on pahimmanlaatuinen sokerihumala, niin tässä on vastaus rukouksiisi. Nämä muffinit ovat sellaisia sokeripommeja, että paatuneinkin sokerihiiri saa varmasti makeanhimonsa tyydytettyä jo yhdellä, viimeistään kahdella muffinilla. Taikina itsessään on helppo tehdä ja kuorrutuksella näistä saa helposti todella salonkikelpoisia herkkuja vaikka syntymäpäiväkekkereihin.

Jokainen voi muuntaa reseptiä oman makunsa mukaan, kaakaon voi jättää pois, taikinaan voi lisätä karkkirouheita tai vaikka tilkkasen jotain hyvää likööriä (esim. mantelilikööri sopisi varmasti hyvin). Kuorrutuksestakin saa vaikka minkä värisen, kun jättää kaakaojauheen pois ja lisää vastaavan määrän tomusokeria sekä hippusellisen elintarvikeväriä.

Näitä meillä on leivottu esimerkiksi isänpäiväherkuiksi ja eilen ihan muuten vaan. Nopeasti katoavat parempiin suihin tässä taloudessa. Seuraavaksi työn alla olisi löytää muffiniresepti esim. lemon curd - tai kreemitäytteellä, sillä olisi kiva kokeilla jotain ihan uutta reseptiä, kunhan taikina vaan olisi vaihteeksi oikein raikas ja kirpeähkö. Jos joltain löytyy tuollainen resepti kokoelmistaan niin saa vinkata, sillä jos ei keneltäkään löydy niin alan kehittelemään sitä itse.

Hauskaa sunnuntaita Teille kaikille, etenkin uusille lukijoille! :)

SOKERIHUMALA-MUFFINIT

24 isoa cupcakea / 36 tavallista muffinia

6 kananmunaa
5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
100 g voita
200 g suklaata
2 dl kermaviiliä
4 rkl kylmää kahvia
7 dl vehnäjauhoja
4 tl leivinjauhetta
8 rkl kaakaojauhetta
ripaus suolaa

Vatkaa munat ja sokerit vaahdoksi. Sulata voi ja sekoita se kermaviilin ja kahvin kanssa ja lisää seos sokerimunavaahtoon. Sekoita kuivat aineet keskenään ja kääntele varovasti taikinan sekaan. Lisää taikinaan sulatettu suklaa.

Täytä noin puolet muffinivuoasta taikinalla ja paista 175-asteisessa uunissa. Isoja jenkkityylisiä cupcake-vuokia käyttyäessäsi paistoaika on noin 35-40 minuuttia, tavallisia muffinivuokia käytettäessä 25 min riittää. 

Kuorrutus:
125 g pehmeää voita
10 dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria
1 dl kaakaojauhetta
200 g maustamatonta tuorejuustoa
2 rkl kuumaa kahvia

Sekoita tasaiseksi seokseksi voi, tomu- ja vaniljasokeri, kaakaojauhe ja pehmennyt tuorejuusto. Lisää lopuksi kahvi. Pursota kuorrutus jäähtyneiden muffineiden päälle ja koristele muffinit lopuksi nonparelleilla.

VINKKEJÄ!

• Muista lisätä kaakaojauhe taikinaan siivilän läpi, jotta saat sen sekoittumaan tasaisesti. 
• Suklaana voit käyttää tummaa tai vaikka valkoistakin suklaata aivan oman makusi mukaan. Itse käytän yleensä maitosuklaata.
• Taikinan joukkoon voi lisätä myös esim. mantelirouhetta, murennettua suklaata tai karkkirouheita (esim. Wienernougat-rouhe tai Marianne-karkki rouhe). 
• Parhaiten suklaa sulaa mikrossa, kun lisää suklaan joukkoon pienen tilkan vettä. 
• Tiesithän, että kuorrutuksen tomusokeri ja kaakao kannattaa lisätä siivilän läpi, jottei kuorrutukseen tule paakkuja.

Keltaisen huvilan talviset kotimaisemat

 

Pitkien pakkasten jälkeen

metsä

lopulliseen kuuraan 

pysähtynyt.

~ Helena Anhava ~

Olen edelleen aivan rakastunut Keltaiseen huvilaan, pienine epätäydellisyyksineenkin se on Unelmiemme Koti. Yhtä ihastunut olen kuitenkin myös näihin maisemiin, joissa huvilamme on. Katsokaa nyt esimerkiksi tuota alussa olevaa kuvaa, miten yksi pieni metsän keskellä polveileva tienpätkä voikin henkiä pelkkää rauhaa? Ympäriltä löytyy isoja kallioita, peltoja, kauniita vanhoja taloja, kiemurtelevia teitä ja teiden yli kaartuvia vanhoja lehtipuita. Näissä maisemissa haluan kasvattaa lapsemme ja tässä idyllissä haluan itse vanheta.

Kävin taas tänään tyttöjen kanssa kävelyllä, enkä malttanut olla samalla kuvaamatta näitä meille niin rakkaita maisemia. Tässä Teillekin muutamia kuvia Keltaisen huvilan kotikulmilta.

Lunta on tullut niin paljon, että aitakin on jo uponnut kokonaan hankeen. Viime yönä muuten satoi taas lisää lunta, paljonkohan sitä ehtii vielä tulla ennen kevättä?

Säälin Rouva Violettia ja ravistelin siitä eilen pahimmat lumet, toivottavasti vanha syreenimme ei kovasti kärsi talvesta. Ulkorakennuksemme päädyssä on kesähuone, joka on eristetty, mutta siinä ei ole varsinaisesti lämmitystä. Ajattelin ensin perustaa sinne pienen kanalan, mutta Aviomies ei ole vielä aivan vakuuttunut idean loistavuudesta

Ajatelkaa nyt, muutama oma kananen ja yksi komea kukko. Maatiaiskanoja, tottakai. Leipomiseen voisi käyttää sitten ihkaomia kananmunia, tipusiakin voisi syntyä... Mokoma aviomies vaan vänkää, että kaksi kissaa, kolme koiraa ja lapset riittää tähän taloon toistaiseksi. Kyllä se siitä vielä mielensä muuttaa...

Tuleekohan tänä vuonna hyvä omenavuosi? Muistaako joku miten vanha kansa ennusti? Tarkoittiko suuret lumimäärät ja kovat pakkaset hyvää vai huonoa satoa?

Kukahan tässäkin talossa lie ennen asunut?

 

Aurinko todistetusti pilkistelee jo! Pian on kevät!

Vaikka nämä meidän pienet kotitiet auratakaankin vasta isojen teiden jälkeen, ei se oikeastaan haittaa. Lasten kannalta on ihanaa, että täällä ei ole mitään läpikulkuliikennettä.

 

Maisemien perusteella voisi melkein luulla, että ollaan kotiseudullani Pohjanmaalla. On niin aakeaa laakeaa, notta! 

P.S. Nyt täytyy jo kiirehtiä kuorimaan bataatteja. Tänään Keltaisessa huvilassa pyörii taas vauvanruokatehdas, alkaa tuo meidän kuopuskin olla jo siinä iässä, että neiti saa aloitella kiinteiden ruokien maistelua. Mihin se pieni mytty hävisi, tyttöhän on kohta jo puolivuotias!?!