Kesäisissä tunnelmissa

Keltaisessa huvilassa on ollut kova kiire ja hulina enkä ole ehtinyt kirjoittelemaan tänne ollenkaan, kun kaiken hulinan keskellä ne pienetkin vapaat hetket on ollut pakko käyttää omien akkujen lataamiseen. On ollut kuitenkin hauska huomata, että Keltaisessa huvilassa on vierailtu ja reseptejä hyödynnetty myös silloin kun Rouva on itse ollut pyörittämässä arkea oikeassa elämässä.

Kevään mittaan on tullut kokeiltua jos jonkinmoista uutta reseptiä ja ne täytyykin tallettaa tänne blogiin hetimiten ja nyt kesän kynnyksellä meno on rauhoittunut muutenkin jo sen verran, että ehdin toivottavasti taas päivittämään tätä blogianikin ihan säännöllisesti.

Kesä on tullut Keltaiseen huvilaan ja etenkin puutarhaan oikein ryminällä, joten näin pitkän tauon jälkeen tässä vähän "tuokiokuvia" meiltä. Tervetuloa kaikki uudet ja vanhat vierailijat!

Pari lämmintä päivää se vaati ja omenapuut puhkesivat kukkaan.

Niin herkkiä ja kauniita. Saunominenkin on nykyään yhtä juhlaa, kun voi samalla katsella saunan pikkuruisesta ikkunasta näitä ihanuuksia!

Muistatteko vielä tämän kuvan viime talvelta? Olin niin kovasti huolissani siitä miten rakas Rouva Violetti selviää raskaasta lumitalvesta...

 

Ilokseni voin kertoa, että Rouva Violetti näyttää selvinneen talvesta ilman vaurioita. 

 

 

Violetit kukkatertut ovat jo raskaita ja pulleita, kohta ne puhkeavat täyteen kukkaan. Syreenin kukkiessa pihaan leviää ihanan huumaava tuoksu, joka kantaa kuistille asti. Ihan kuin se toivottaisi kotiväen ja kyläilevät ystävät tervetulleiksi tuoksullaan. 

 

 

Ulkorakennuksen päädyssä on vanha linnunpönttö, joka tänäkin keväänä puhdistettiin ja sisustettiin pehmusteilla tulevia asukkaita varten. Viime päivien havaintojen perusteella näyttäisi siltä, että tänä kesänä Rouva Violetin suojaisessa varjossa pesuettaan kasvattavat Rouva ja Herra Sinitiainen.

 

Raparperiakin näyttäisi tulevan taas enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Jos jollain Teistä on jemmassa herkullinen raparperimehun tai -hillon ohje, niin kertokaa ihmeessä. Muussa tapauksessa täällä tehdään lähiaikoina tuhat ja yksi raparperipiirakkaa ja litratolkulla kiisseliä. 

P.S. Minulla on muuten uusi Aarre, haluatteko tietää mikä se on? 

 

 

Arvaatteko jo?

Luksushyvää kotitekoista gourmetleipää

Niin se vaan arki vie välillä mennessään, eikä ehdi edes nenäänsä näyttää täällä blogissa. Keltaisessa huvilassa on viime viikkoina käynytkin aikamoinen kuhina, mutta onneksi se ei sentään estä leipomasta ja kokkailemasta. Yritän saada pikkuhiljaa tännekin päivitettyä kaikki ihanat uudet reseptit, joita olen viime aikoina kokeillut.

Maanantaina kävin tyttöjen kanssa vanhan ystäväni luona kyläilemässä. Lapsilla oli seuraa toisistaan ja Rouvat saivat seurustella kahvikupposen äärellä. Ystäväni tarjosi salaatin kaverina aivan jumalaisen hyvää leipää, jonka hän oli valmistanut itse. Luonnollisestikin kinusin reseptin, jotta pääsen paistamaan ihanaa leipää myös kotiväelle ja nyt haluan jakaa tämän loistavan reseptin myös Teidän kanssanne.

Tällä yksinkertaisella reseptillä saa valmistettua todella kaunista ja äärimmäisen maistuvaa vaaleaa, italialaistyylistä vuokaleipää. Leivän pinta on ihanan rapea ja leipä näyttääkin samalta kuin ne kalliit luksusleivät, joita voi ostaa herkkupuotien tiskeiltä. Rapean kuoren vastapainoksi leivän sisusta on ylellisen pehmeää, muttei yhtään taikinaista vaan pikemminkin kuohkeaa. Tärkeintä on tietysti kuitenkin maku ja nyt on pakko sanoa, että on muuten todella hyvää leipää! Tässä leivässä maut ovat niin ihanassa tasapainossa, että seuraksi ei tarvi kuin nokareen voita leivän päälle ja kupposen maitokahvia.

Taikinan joukkoon voi oman makunsa mukaan heitellä pähkinöitä, rusinoita, marjoja, siemeniä, yrttejä... Itse käytin nyt kuivattuja karpaloita ja auringonkukansiemeniä, sillä karpaloista tulee taikinaan ihania happamanmakeita sattumia ja auringonkukansiementen maku muuttuu paiston aikana ihanan pähkinäiseksi. Seuraavaksi aion tehdä tällä reseptillä pähkinäistä myslileipää ja yrttileipää, johon laitan sattumiksi oliivia ja aurinkokuivattua tomaattia.

Herkullista leipää ja niin helppo resepti, että kokematon leipurikin onnistuu varmasti valmistamaan luksushyvää gourmetleipää hävettävän edullisesti ja vähällä vaivalla.

GOURMETLEIPÄ

1 vuokaleipä

8 dl vehnäjauhoja (tai 6 dl puolikarkeita vehnäjauhoja + 2 dl muita jauhoja esim. grahamjauhoa, ruisjauhoa tai hiivaleipäjauhoa)
1/2 tl kuivahiivaa
1 tl suolaa
4 dl kylmää vettä
n. 50 g kuivattuja karpaloita (tai pähkinöitä, rusinoita tms)
n. 0,5 dl auringonkukansiemeniä (tai leseitä, ruisrouhetta, seesaminsiemeniä tms)
extra virgin oliiviöljyä vuokien voiteluun (muukin ruokaöljy tai sulatettu voi käy, mutta oliiviöljystä tulee leivän pintaan aavistus ihanaa makua)

Sekoita jauhot, hiiva ja suola keskenään ja lisää kylmä vesi. Lisää taikinaan rouheasti pilkotut karpalot ja auringonkukansiemenet ja sekoita taikina tasaiseksi.

Taikinasta saa tulla melko löysää, selvästi löysempää kuin esim. pullataikina. Tarvittaessa lisää 1-1,5 dl vettä, jotta saat taikinasta sopivan löysää. Itse tein taikinan samalla kertaa kolmeen vuokaleipään ja laitoin ohjeen mukaisesti vettä 4 + 4 + 4 dl, mutta jouduin vielä lopuksi lisäämään taikinaan ylimääräiset 3 dl vettä, jotta taikinan koostumus tuli sopivaksi.

Jätä taikina nyt kelmulla peitettynä tai kulho muovipussiin laitettuna vedottomaan paikkaan lepäämään 12 tunniksi. 12 tunnin kuluttua vaivaa taikinaa sen verran, että saat siitä ilmat pois ja kaada taikina voideltuun leipävuokaan. Anna taikinan kohota vuoassa 2 tunnin ajan.

Paista leipää 225-asteisessa uunissa ensin 30 minuuttia peittämättä, jotta kuoresta tulee ihanan rapea ja peitä leivät sitten foliolla ja paista vielä 20-30 minuuttia.

P.S. Jos leipä tarttuu paistamisen aikana vuokaan vuoan öljyämisestä ja tarttumattomasta pinnoitteesta huolimatta, saa sen irrotettua helposti terävällä veitsellä silloin kun leipä on vielä lämmintä.

Suklaakeksit eli chocolate chip cookies

Suklaasta on ilmeisesti muodostunut minulle jonkinlainen pakkomielle, kun himoitsen jatkuvasti suklaisia herkkuja.Tällä kertaa voin sentään puolustuksekseni sanoa, että nämä suklaakeksit räätälöitiin tuliaisiksi, vaikka taikina olikin niin iso, että keksejä jäi kotiinkin aikamoinen keko. No ainakaan virallisesti aloite leipomiseen ei kuitenkaan tullut omasta sokerihampaan kolotuksesta. ;)

Pääsimme nimittäin sunnuntaina ihastelemaan ystäväperheemme vastasyntynyttä poikaa ja halusin ehdottomasti viedä tuoreelle äidille jotain pientä tuliaisiksi. Suklaalevyjä kannetaan sairaalaan yleensä ovista ja ikkunoista, mutta imettävän äidin nauttima käsittelemätön suklaa aiheuttaa pienelle vauvalle usein mahanpuruja. Naistenlehtiäkin tavataan viedä synnyttäneelle, mutta kuka jaksaa lukea julkkisjuoruja, kun voi ihastella pientä tuhisevaa nyyttiä? Leikkokukat taas on niin perinteisiä, eli siksipä päätin leipoa tuliaisiksi keksejä.

Tämän reseptin löysin Kinuskissan ihanasta leivontablogista. Ystäväni vihaa kookosta, joten vaihdoin reseptissä alunperin käytetyt kookoshiutaleet tavallisiin kaurahiutaleisiin, mutta muuten toimin alkuperäisen reseptin mukaisesti. Ohjeessa taikinaan tulee suolaa 1 tl, joka äkkiseltään kuulostaa melko vähäiseltä määrältä, mutta jostain syystä keksit kuitenkin olivat paikoitellen jotenkin... Suolaisia? Niin, ihan kuin suola ei olisi sekoittunut kokonaan muihin aineksiin vaan jäänyt osittain itsenäisiksi kiteiksi.... Hmm, itse ajattelin seuraavalla kerralla leipoa tätä taikinaa puolitetulla suolan määrällä, katsotaan miltä sitten maistuvat.

Yhtä kaikki, kekseistä tuli kyllä oikein herkullisia näinkin ja Aviomies ainakin on vannoutuneena keksisyöppönä tähän reseptiin jo aivan rakastunut. Pyörittelin taikinasta lihapullan kokoisia palloja ja sain aikaiseksi n. 50-60 keksiä, mutta taikinastahan voi tehdä periamerikkalaiseen tapaan myös lautasen kokoisia cookieseja, jotka ainakin kalorimäärän perusteella kelpaisivat sitten jo lounaaksi. Kukin makunsa mukaan.

SUKLAAKEKSIT

5 ½ dl vehnäjauhoja
2 rkl kaakaojauhetta
3 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa (tai 0,5 tl, kuten itse ajattelin seuraavalla kerralla kokeilla)
250 g sulatettua voita
1 ½ dl sokeria
1 ½ dl fariinisokeria
2 tl vaniljasokeria
2 munaa
100 g tummaa suklaata
100 g maitosuklaata
1 dl kaurahiutaleita (korvata voi kookoshiutaleilla, mantelirouheella/lastuilla tai muilla pähkinöillä)

Sekoita vehnäjauhoihin kaakaojauhe, leivinjauhe ja suola. Sekoita hieman jäähtyneeseen voisulaan sokerit ja lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Siivilöi joukkoon jauhoseos. Lisää rouhittu suklaa ja kaurahiutaleet. Sekoita taikina tasaiseksi. Nostele lusikalla tai sormilla pyöritellen lihapullan kokoisia nokareita pellille. Jätä leviämisvaraa. Paista 175 asteessa n. 10 minuuttia.

Ook sää tosissas, että sä kasvissosekeitolla tavottelet Masterchef-titteliä?

Näin soimasi keittiömestari Risto Mikkola Suomen Masterchef-kilpailun kilpailijaa tässä taannoin ja tottahan se on, että kasvissosekeitto ei ole mitään näpertelyruokaa. Ei Keltaisen huvilan Rouvakaan kasvissosekeitolla tavoittele mitään palkintoja tai kunniamainintoja, mutta hyvää arkiruokaa kasvissosekeitto kuitenkin on.

Nerokkainta kasvissosekeitossa on mielestäni se, että keiton voi toteuttaa niin älyttömän monella tavalla. Laitetaanko perunaa, porkkanaa, bataattia, lanttua, naurista, purjoa, sipulia, palsternakkaa, paprikaa... Maustetaanko tuoreilla yrteillä vai valkosipulilla vai laittaisiko sittenkin molempia? Entäs sitten keiton notkistus: Kermaa? Tuorejuustoa? Sulatejuustoa? Kookosmaitoa? Ehkä sittenkin vain keitinlientä...

Kuva: The Thyme Foundation

Perinteisistä perinteisin kasvissosekeitto sisältää tässä taloudessa perunaa, porkkanaa, lanttua, purjoa ja paprikaa. Soseutetuista kasviksista taiotaan keitto tuorejuuston ja keitinliemen avulla ja viimeistelyyn riittää silputtu persilja. 

Kevään tullen kaipaan kuitenkin enemmän ja enemmän tuoreita yrttejä ja siksi päätin tällä kertaa rakentaa kasvissosekeitostani aavistuksen verran yrttisemmän kuin tavallisesti. Käytin valmistuksessa pohjana Reformin yrttiliemivalmistetta, joka on luomua eikä sisällä lisäaineita kuten natriumglutamaattia. Lisäksi valitsin keittooni tuoretta salviaa ja tuoretta timjamia, joka on tällä hetkellä lempiyrttini.

Timjami sopii ruoanlaittoon erinomaisesti, sillä sen maku ei juurikaan häviä kuumennettaessa. Ranskalaisessa keittiössähän timjami on aivan vakiokalustoa ja kanaruokien mausteena timjami (tuore tai kuivattu) on mielestäni aivan ehdoton. Kanafileet eivät oikeasti kaipaa mausteeksi kuin hyppysellisen kuivattua timjamia, suolaa ja mustapippuria ja maku on aivan uskomattoman ihana.

Salvia puolestaan on mausteyrttien raskassarjalainen, sillä sen maku on melko voimakas. Muista siis käyttää salviaa varovasti, kymmenkunta lehteäkin riittää antamaan kasvissosekeitolle makua! Perinteisesti salviaa on totuttu käyttämään rasvaisissa ruoissa poistamaan rasvan makua ja etenkin porsaanlihalle salvia on mainio kumppani. Esimerkiksi maailmakaikkeuden yksinkertaisimmat porsaspihvit Keltaisessa huvilassa syntyvät porsaanfileestä, joka maustetaan ensin rouhitulla suolalla ja mustapippurilla ja pihvin pintaan painetaan kiinni muutama salvianlehti. Muutaman minuutin paisto molemmin puolin ja pihvit ovat valmiit!

Tällä kertaa tein siis kasvissosekeiton perunasta, porkkanasta, kukkakaalista, sipulista, tuoreesta salviasta ja timjamista. Tuoreiden yrttien lisäksi sekaan eksyi yrttiliemikuutio, kevätsipulin makuista sulatejuustoa ja loraus kermaa. Tuloksena ihanan samettinen keitto, joka maistuu taivaalliselta tuoreen patongin tai ruisleivän kanssa. Tällä reseptillä valmistettaessa syötävää riittää seuraavallekin päivälle. Muista vaan käyttää riittävän isoa kattilaa, jotta kasvikset mahtuvat kunnolla kiehumaan.

Edullista, täyttävää ja herkullista ruokaa, olkaa hyvä!

Kuva: Jugalbandi

KASVISSOSEKEITTO

2 kg jauhoisia perunoita
1 kg porkkanoita
0,5 kg kukkakaalia
3 sipulia
1 yrttiliemikuutio
2 (á 200 g) pkt Pirkka kevätsipuli sulatejuustoa (mikä tahansa muukin sulatejuusto tai tuorejuusto käy)
2 dl kermaa
1/2 nippua tuoretta salviaa
1 nippu tuoretta timjamia
suolaa oman maun mukaan
(keitinlientä tarvittaessa)

Kuori ja paloittele perunat, porkkanat ja sipuli. Pese ja pilko kukkakaali. Laita isoon kattilaan niin paljon vettä, että kasvikset peittyvät, silppua joukkoon timjami, nypi keitinveteen salvianlehdet ja lisää keittoon vielä yrttiliemikuutio. Kiehauta kunnes kasvikset ovat pehmeitä.

Kaada ylimääräinen vesi kattilasta, mutta ota varan vuoksi talteen osa keitinvedestä, jotta voit käyttää sitä keiton notkistamiseen tarvittaessa. Lisää kasvisten joukkoon sulatejuusto ja kerma ja soseuta keitto. Lisää suolaa oman maun mukaan ja notkista keittoa tarvittaessa vielä keitinliemellä, jos keitto vaikuttaa liian paksulta.

Halutessasi voit kiehauttaa keiton vielä nopeasti, jotta kerman maku sekoittuu tasaisemmin keittoon, mutta se ei ole välttämätöntä. Tarjoile tuoreen leivän kanssa.

I hate mondays!

Ei, en ole nyt keskiviikkona erehtynyt päivästä, vaikka otsikossa viitataankin maanantaihin. Kyseinen lausahdushan on nimittäin tullut tunnetuksi Karvisen, tuon kuuluisan lasagnen ystävän sanomana. Tällä viikolla Rouvakin kompastui maanantaihin oikein kunnolla ja kunnioittaakseni maanantain mahtia yli Rouvan organisointikyvyn, päätin jakaa teidän kanssanne teemaan sopivasti lasagnereseptini. 

Kuva: Ody's World

Maanantait ovat kyllä oikeastikin hankalia päiviä, siis muillekin kuin sarjakuvakissoille. Esimerkiksi tutkimusten mukaan riski saada sydäninfarkti on noin kaksikymmentä prosenttia korkeampi maanantaina kuin muina viikonpäivinä. Uskomatonta, mutta näin todellakin on. Maanantain kohonneen sydänkohtausriskin on ajateltu johtuvan työn aiheuttamasta stressistä ja sitä voisi välttää menemällä sunnuntaina ajoissa nukkumaan, sillä väsymyshän altistaa kohtaukselle.

Myös vauvan kanssa kotona viihtyvälle Rouvalle maanantain arkeen laskeutuminen on välillä kovin raskasta tai vähintäänkin hieman hankalaa. Vaikka olenkin tunnettu kroonisena myöhästelijänä, niin tällä viikolla ylitin itseni oikein kunnolla. Laitoin jo viikkoja sitten puhelimen kalenteriin muistutuksen kuopuksen puolivuotisneuvola-ajasta. Tiistaina istuin tyytyväisenä neuvolan odotusaulassa kerrankin ajoissa ennen varattua aikaa. Vaan kello tikitti eteenpäin ja hetken kuluttua päätin tarkistaa vastaanottoajan neuvolakortista... Kyllä! Olin muistanut kellonajan oikein, mutta päivä oli väärä. Neuvolassa olisi pitänyt olla jo edellisenä päivänä eli maanantaina. Arvatkaapa huviksenne kuinka älykkääksi tunsin itseni! No, laitetaan tämäkin unohdus imetysdementian piikkiin, onneksi on käytössä katu-uskottavat tekosyyt.

LASAGNE

6 annosta

Lasagnelevyjä
Pinnalle: Juustoraastetta

Jauhelihakastike:
öljyä paistamiseen
700 g jauhelihaa
3 sipulia
5 valkosipulinkynttä
2 tlk tomaattimurskaa
2 lihaliemikuutioita
2 prk tomaattisosetta
1 tl mustapippuria
4 tl oreganoa
2 rkl paprikajauhetta

Ruskista jauheliha ja hienonnetut sipulit öljyssä. Lisää tomaattimurska, tomaattisose, lihaliemikuutiot ja mausteet. Anna hautua kannen alla 10-15 minuuttia.

Juustokastike:
4 rkl voita
1 dl vehnäjauhoja
12 dl maitoa
1 tl suolaa
ripaus mustapippuria
ripaus muskottia
300-400 g juustoraastetta

Sulata voi kattilassa, lisää jauhot ja kiehauta. Lisää maito vähitellen koko ajan sekoittaen. Kypsennä samalla sekoittaen muutama minuutti ja mausta. Lisää juusto.

 *****

Valmistettuasi kastikkeet levitä voidellun, suorakaiteen muotoisen uunivuoan pohjalle ohut kerros juustokastiketta. Aseta juustokastikkeen päälle vierekkäin kerros lasagnelevyjä ja peitä levyt jauhelihakastikkeella. Vuorottele juustokastike-, jauhelihakastike- ja lasagnelevykerroksia, kunnes lasagnelevykerroksia on 4-6 kpl. Päällimmäiseksi tulee kerros juustokastiketta. Ripottele lasagnen pinnalle juustoraastetta ja paista 200-asteisessa uunissa n. 30-40 minuuttia. Tarjoa vihersalaatin kera.

Laskiainen: Sunnuntaina vai tiistaina?

Sunnuntaina leivoin laskiaisen kunniaksi niitä suuresti himoitsemiani laskiaispullia, nam nam! Kreikkalaiskatolisen kirkon vaikutuspiirissä laskiaista vietetään perinteisesti laskiaissunnuntaina, evankelisluterilaisessa vaikutuspiirissä oikeampana on taas pidetty laskiaistiistaita. Laskiaispullat kuuluvat Suomessa joka tapauksessa laskiaisen perinteisiin herkkuihin, vietti juhlaa sitten sunnuntaina tai tiistaina.

En muuten tiedä miksi pullataikinan leipomista pidetään niin kovin työläänä, myönnän kuitenkin itsekin joskus ajatelleeni niin. Totuus on kuitenkin se, että tavallisen pullataikinan tekeminen on aivan lapsellisen helppoa ja etenkin herkullisilla täytteillä pullista saa kahvipöytään salonkikelpoisia herkkuja ihan pienellä vaivalla. Sitä paitsi ainakin Keltaisessa huvilassa lasillisella maitoa ja lämpimällä pullalla saa kätevästi rauhoitettua yliväsyneet lapset ja kiukuttelevat aviomiehetkin. ;) Mikään ei oikeasti voita tuoreen pullan tuoksua ja makua!

Perheessämme on edustettuina sekä manteli- että hillokoulukunta, joten tein laskiaispullia molemmilla täytteillä. Vaikka itse suosinkin mantelitäytettä, on pakko myöntää, että laskiaispullat ovat herkullisia myös hillotäytteellä. Ehkä se johtuu kermavaahdon määrästä...

Jos inhosi esimerkiksi mantelitäytettä kohtaan on aivan ehdoton, lienee pullien täyttämisen yhteydessä hyvä merkitä pullat jollain tapaa. Itse ratkaisin "ongelman" koristelemalla hillotäytteisiksi päätyvät pullat raesokerilla ja mantelitäytteisiksi päätyvät pullat  mantelilastuilla. Kermavaahdon asetin pullien koristeeksi käyttäen pursotinta, jolla saa mielestäni helposti siistin ja kauniin lopputuloksen. Yksinkertaisimmillaan pullien täytteeksi laitettavan kerman voi kuitenkin lusikoida paikoilleen, maku on tärkein.

Ehkä perinteistä pullataikinaa hyljeksitään, koska se yhdistetään kliseiseen määritelmään pullantuoksuisesta äidistä, joka  alentuvalla äänensävyllä lausuttuna on nykyään ihan halventavana nimityksenäkin käytetty. Uskallan silti väittää, että riippumatta leipojasta tällä reseptillä saa aikaiseksi herkullisia pullia ja kotiin ihanan tuoksun. Minä nautin leipomisesta ilman poliittisia painotuksia, sillä Keltaisessa huvilassa viaton pullataikina ei ole mikään sorron välikappale vaan tämän naisen leipomisharrastuksen herkullinen lopputulos. :)

Näiden herkkujen myötä Rouva toivottaa kaikille lukijoilleen mukavaa laskiaista ja ihanaa kansainvälistä naistenpäivää!

LASKIAISPULLAT

5 dl täysmaitoa
2 tl suolaa
2 dl sokeria
1 kananmuna
2 pss kuivahiivaa
1 rkl kardemummaa
n. 15 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
n. 150 g voita

Hillotäytettä varten:
Hilloa (itse käytin vadelmahilloa, mutta voit käyttää myös mansikkahilloa tai esim. lakkahilloa)

Mantelitäytettä varten:
150 g mantelimassaa (kannattaa käyttää oikeaa mantelimassaa, joka on mielestäni parempaa kuin marsipaani)
1/2 dl kermaa

Lisäksi:
2 dl kuohukermaa
1 tl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria

Sekoita reilusti kädenlämpöä lämpöisempään maitoon muna, sokeri, kardemumma ja suola. Sekoita osaan jauhoista kuivahiiva ja vispilöi  ne nesteeseen. Lisää loput jauhot ja pehmeä voi. Alusta taikina tasaiseksi ja kimmoisaksi ja anna taikinan kohota liinan alla lämpimässä paikassa ainakin 45 minuuttia tai kunnes taikinan on noin kaksinkertainen.

Kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa ilmakuplat pois. Leivo taikinasta paksu pötkö ja jaa se kahteenkymmeneen osaanterävää veistä käyttäen. Pyörittele paloista pullia ja kohota ne kaksinkertaisiksi liinalla peitettyinä. Voitele pullat kananmunalla ja koristele raesokerilla tai mantelilastuilla ennen paistamista. Paista 225-asteisessa uunissa keskitasolla 5-10 minuuttia.

Halkaise hieman jäähtyneet pullat keskeltä kahtia. Käytä halkaisemiseen terävää veistä ja käännä halakaisemisen aikana veitsen kärkeä hieman pullan pohjaa kohden, jolloin pullan sisälle mudostuu kolo täytettä varten. Vatkaa kuohukerma ja sokerit melko kiinteäksi vaahdoksi.

Hillotäytteiset pullat saat täytettyä yksinkertaisesti lusikoimalla pullan sisälle valitsemaasi hilloa ja peittämällä hillon kermavaahdolla. Aseta lopuksi pullan "kansi" paikoilleen. 

Mantelitäytettä varten raasta kulhoon mantelimassa ja sekoita siihen kuohukermaa, jotta saat massasta notkeampaa. Lusikoi mantelimassa pullan sisälle, peitä kermavaahdolla ja aseta pullan kansi paikoilleen.

P.S.Esittelin tässä taannoin Teillekin kuvia Keltaisen huvilan rakkaimmista esineistä. Yksi näistä esineistä on vanha , vuonna 1946 valmistettu kapiokirstu, jonka sain hiljattain. Nykyään tuo arkku palvelee Rouvan neulelankojen ja sukkapuikkojen yms säilytyspaikkana, mutta alunperin se on kuulunut mummolleni. Muistin nyt vasta kysyä häneltä tietääkö hän kuka kirstun on valmistanut.

Mummoni kertoi saaneensa kirstun vuonna 1946, jolloin hän oli itse 12-vuotias. Kapiokirstun on valmistanut mummoni isä, joka oli ammatiltaan puuseppä. Kirstun ihanat koristemaalaukset on toteuttanut mummoni eno, joka oli ammatiltaan koristemaalari. Kirstu on mielestäni uskomattoman kaunis ja sillä on valtava tunnearvo sen vuoksi, että se on mummoni vanha, mutta vielä rakkaamman siitä tekee nyt se, että sillä on Historia.

Kerta kiellon päälle: Riistakiusaus

Uuniruokien aika alkaa mielestäni olla tältä talvelta ohi ja uuniruokareseptit saavat jäädä odottamaan seuraavaa talvea. Ennen pataruokareseptien arkistointia aion esitellä teille kuitenkin vielä yhden herkullisen kiusauksen, joka on laiskan ja/tai kiireisen Rouvan pelastus. Kyseessä on Yhteishyvä-lehdestä poimimani riistakiusauksen ohje.

Alkuperäisen ohjeen olen valmistuksessa käyttämäni astian vuoksi kaksinkertaistanut lukuun ottamatta perunasuikaleiden määrää, joka on alkuperäisestä reseptistä muutettu puolitoistakertaiseksi. Puolittamalla ainesten määrän ja käyttämällä kilon verran perunasuikaleita saa kiusausta valmistettua pienemmässä vuoassa noin 4-5 hengen ateriaksi.

Kuva Prisma

Valmistin oman kiusaukseni siis wannabe-suurperheellisen Rouvan luottovuokaan, nimittäin Kermansaven 3,3-litraiseen Hotpot -pataan. Ostin tämän padan aikoinaan siksi, että halusin ISON vuoan, johon pystyy tekemään kerralla suuren määrän esim. makaroonilaatikkoa.

Vajaalla 50 eurolla sain ison padan, jota voi käyttää liedellä ja se kestää myös uunin, mikron, tiskikoneen ja pakastuksenkin. Hotpot-pata on kunnollista kivitavaraa ja sen sisäpinnalla on lasitus, joka tekee pesemisestäkin helppoa. Niille, jotka eivät kärsi samasta "tee ruokaa kokonaiselle armeijalle" -pakkomielteestä, löytyy myös pienempi, tilavuudeltaan 2-litrainen Hotpot -pata, jossa on muuten kaikki samat loistavat ominaisuudet kuin isommassakin padassa. Takaisin asiaan...

Vaikka olenkin huolella valmistetun tuoreen, terveellisen ja ravitsevan kotiruoan vankkumaton kannattaja, on minullakin toisinaan tarve reseptille, jonka avulla ateria valmistuu hävyttömän vähällä vaivalla. Voin kertoa, että vietettyäni päivän kotona yksin kahden lapsen kanssa kärsien samalla infernaalisesta migreenistä, olin todellakin valmis menemään sieltä missä aita on matalin. Soitto lähimpään pizzeriaan olisi tietysti varmasti vieläkin yksinkertaisempaa, mutta tämän reseptin avulla sain kuitenkin aikaiseksi ruokaa, joka on terveellisempää kuin einekset tai roskaruoka.

Tämä riistakiusaus on siis ohjeen mukaisesti valmistettuna tehty pakastealtaan antimista, mutta onneksi käytetyt tuotteet eivät kuitenkaan ole mitään lisäainepotpureita vaan kyse on puhtaista ja yksinkertaisista aineksista. Näiden pakasteiden avulla säästin itseltäni pilkkomisen vaivan luopumatta silti kaikista periaatteistani.

Teollisesti valmistetut pakasteet eivät ole tuoreisiin vihanneksiin ja lihaan verrattuna edullisia tai varsinkaan ekologisia, mutta puolustavat kyllä paikkaansa silloin, kun ruoanlaiton kanssa on kova kiire tai kotona on muuten hektinen tilanne. Sitä paitsi silloin kun energiaa ja aikaa on enemmän, tämän ruoan voi toki valmistaa tuoreista vihanneksistakin ja lihana voi käyttää vaikka hirvenlihaa, jos sattuu kuulumaan niihin onnekkaisiin, joilla sitä varastoissaan on. Ilman sen enempiä selittelyjä ja tekosyitä, tässä resepti oivaan kaaospäivän kiusaukseen.

RIISTAKIUSAUS

480 g (= 2 pakettia) saksanhirvikäristystä (pakaste)

2 rkl juoksevaa margariinia

ripaus rouhittua mustapippuria

2 tl suolaa

1,5 pussia (1,5 kg) pakasteperunasuikaleita

2 pussia (à 180 g) pakastesuikalejuureksia

4 dl ruokakermaa

300 g smetanaa

 

Kuumenna rasva pannulla ja lisää jäinen liha. Kääntele lihapalaa pannulla ja irrota viipale kerrallaan. Anna ruskistua. Mausta suolalla ja pippurilla.

Levitä voideltuun, laakeaan uunivuokaan puoli pussillista perunasuikaleita. Levitä perunoiden päälle liha. Kaada päälle juurekset ja levitä päälle loput perunat. Sekoita kerma ja smetana. Kaada seos vuokaan.

Kypsennä kiusausta 225-asteisen uunin alatasolla 30 minuuttia. Laske lämpöä 200-asteeseen ja jatka kypsentämistä vielä 30 minuuttia. Anna vetäytyä foliolla peitettynä noin 20 minuuttia ennen tarjoamista.

P. S. Nyt on jo maaliskuu ja ilmatkin alkavat tosiaan olla jo leppoisan keväiset. Lämpenevän sään myötä ainakin minun alkaa tehdä mieli myös kevyempää ruokaa. Haussa siis keväisiä reseptejä, sillä Rouva kaipaa nyt raikkaita ja ruokaisia salaatteja, kuumia keittoja, paljon mausteita, makuja ja iloisen värisiä vihanneksia! Leivonnan saralla on ennen pääsiäispaastoon laskeutumista päästävä vielä nauttimaan laskiaispullista, siinä siis tämän viikonlopun projekti. :)

Mango-passion mudcake

Kuva: Columbia Culinary Society

Minun on jo jonkin aikaa tehnyt mieli ylitsevuotavan suklaista ja rakenteeltaan tahmaista mudcakea. Olen vuosien saatossa kokeillutkin useaa reseptiä, mutta mikään niistä ei  ole ollut riittävän suklainen ja tahmainen minun makuuni.

Pyysin apua ystävältäni, joka on tunnettu armoitettuna kakkuleipurina. Hänen arkistoistaan löytyikin tämä mutakakkuresepti, jota hän ei ollut itsekään vielä kokeillut. En valitettavasti tiedä mistä alkuperäinen resepti on otettu talteen, mutta muokkasin sitä hieman, sillä alkuperäinen ohje on mitoitettu pienempään vuokaan. Itse käytin irtopohjavuokaa, jonka halkaisija on 26 cm.

Resepti toimi mainiosti ja kakun rakenne ja maku olivat juuri sellaiset kuin mutakakussa mielestäni kuuluukin olla. Maku oli itse asiassa niin ylitsevuotavan suklainen, että mangon ja passionhedelmien mainitseminen kakun nimessä on jopa hieman harhaanjohtavaa. Melko vähäinen hedelmäisyys sopi minulle silti mainiosti, sillä alunperinkin hain nimenomaan voimaakkaan suklaista reseptiä.

Halutessaan hedelmien makua voi nostaa esiin käyttämällä tavallista tummaa leivontasuklaata tai tarjoamalla kakun esim. mangosorbetin kanssa, jolloin hedelmien maku pääsisi varmasti paremmin esille. Itse tosiaan käytin 70% tummaa suklaata, jonka maku on lähes kitkerä, sillä halusin kakun olevan aivan supersuklainen.

Kakun tiivis rakenne ja hampaisiin tarttuva ihanan tahmainen sisus kaipaa tarjottaessa ehdottomasti rinnalleen jotain kylmää ja  kevyttä. Itse tarjosin mudcaken vaniljajäätelön kanssa, joka toimikin yhdistelmänä loistavasti. Lämmin kakku ja kylmä jäätelö muodostavat yhdessä taivaallisen liiton, mutta varoituksena sanottakoon, että maku on joka tapauksessa niin täyteläinen, että kakku on paras leipoa, kun tiedossa on vieraita, sillä yhtä kakkupalaa enempää ei kerrallaan voi nauttia ilman suklaayliannostusta.

MANGO-PASSION MUDCAKE

225 g 70% tummaa suklaata
225 g voita
4,5 rkl Van Houten kaakaojauhetta
1,5 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
3 dl fariinisokeria
5 kananmunaa
1,5 prk (à 125g) mangososetta
3 passionhedelmän sisus
ripaus suolaa

Sulata paloiteltu suklaa ja voi mikrossa miedolla lämmöllä. Yhdistä jäähtyneeseen suklaa-voiseokseen mangosose ja passionhedelmien sisukset siivilän läpi. Yhdistä keskenään kaikki kuivat aineet, sekoita tasaiseksi ja lisää seos siivilän lävitse suoklaaseoksen joukkoon.

Vaahdota keskenään munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Nostele vaahto suklaa-mangoseokseen. Kumoa taikina voideltuun vuokaan (halkaisija 26cm) ja paista 175-asteisessa uunissa keskitasolla 25-30 minuuttia. Kakku saa jäädä hiukan löysäksi keskeltä.

Nosta uunista ja anna jäähtyä kunnolla ennen kumoamista. Koristele kakku halutessasi tomusokerilla ja tarjoile hieman lämmin kakkupala vaniljajäätelön kanssa.

P.S. Eksoottisten hedelmien ostaminen on toisinaan melko konstikasta, sillä outojen hedelmien kypsyyden päättely voi olla varsin haastavaa. Vinkkinä passionhedelmien hankintaan voin kertoa, että mitä ryppyisempi passion, sitä parempi.

Lemon Curd muffinit, osa 1

Pakkaset ovat vihdoinkin hellittäneet ja kevät näyttäisi olevan jo tulossa, ihanaa!!! Mikäs näihin aurinkoisiin päiviin paremmin sopisikaan kuin raikkaan sitruunaiset lemon curd -muffinit appelsiinin makuisella tuorejuustokuorrutteella.

Anteeksi, että lupaamani reseptin päivitys tänne blogiin asti kesti aiottua kauemmin, sain nimittäin riesakseni viheliäisen flunssan. Kuumeen, kolotusten ja yskän keskellä en ole jaksanut vääntäytyä koneelle kirjoittelemaan, mutta nyt näyttäisi olevan flunssakin jo paranemassa, joten tässä reseptit.

Tein siis viime viikonloppuna ensimmäisen kokeiluerän lemon curdia ja lemon curd -täytteisiä muffineita. Lemon Curd onnistui mainiosti, tein sitä Dansukkerin reseptillä. Valmistaminen oli oikein nopeaa ja helppoa ja lemon curdin rakenne oli hyvä ja maku oikea. Olen kokeillut tuota lemon curdia nyt myös englantilaisten perinteiden mukaisesti paahtoleivän päälle ja se toimii siinäkin mainiosti.

Kiireisimmille rouville tiedoksi, että näiden muffineittein täytteeksi sopii hyvin myös valmiina ostettu lemon curd, jota voi etsiskellä kaupan hillohyllyiltä. Jos päädyt kuitenkin kokeilemaan lemon curdin valmistamista, on hyvä tietää, että itse tehty lemon curd säilyy jääkaapissa 2-3 viikkoa. Leivonnassa ylijäänyttä tahnaa ei tarvi siis heittää pois, vaan sen voi käyttää myöhemmin esimerkiksi leivän päällä.

Muffinit tein Pullahiiren leivontanurkka - blogista löytämälläni reseptillä. Alkuperäinen resepti on Dagens Muffin -sivustolta, mutta varoituksen sananen: Alkuperäisessä reseptissä on virhe, joka on Pullahiiren leivontanurkan reseptissä ja siis tuossa tähän liittämässäni reseptissä korjattu. Kuorrutteen tein soveltamalla tänne jo aiemmin liittämääni tuorejuustokuorrutteen ohjetta, mutta näihin muffineihin kävisi oikein hyvin myös yksinkertainen kermavaahtokuorrutus. Halutessaan kuorrutuksen voi jättää kokonaan pois, sillä muffinit itsessään ovat niin raikkaita, että kuorrutusta ei välttämättä tarvita ollenkaan.

Kuvat eivät valitettavasti ole nyt tällä kertaa mitenkään erityisen onnistuneita älkääkä ihmetelkö, että itse muffineitten ulkonäkökin on vähän "hutaistun" oloinen. Hankin nimittäin tässä taannoin kätevät silikoniset muffinivuoat, joita käytän leipoessani muffineita kotivaraksi. Mielestäni on epäekologista käyttää paperisia muffinivuokia, kun muffinit päätyvät parempiin suihin samantien ja paperiset vuoat lentävät roskiin oltuaan käytössä vain muffineitten paiston ja kuorrutuksen ajan.

Jos leivon muffineita esim. synttärikesteille, niin asia on tietysti aivan eri, mutta kotona oman perheen kanssa syötäviksi tarkoitetut saavatkin mielestäni olla vähän "kotikutoisen" näköisiä, siksi käytän ekologisia silikonivuokia kertakäyttöisten paperivuokien sijaan. Sitä paitsi kokeiluerä on kokeiluerä ja maku on tärkein. ;) (Seli seli.)

Nämäkin muffinit olivat siis ihan onnistuneita, mutta en ole kuitenkaan vielä aivan tyytyväinen lopputulokseen. Ehdottomasti kokeilemisen arvoisia herkkuja saa kyllä aikaiseksi tälläkin reseptillä, mutta jatkan silti täydellisen reseptin etsintää ja kehittelyä. Seuraavaksi aion kokeilla erästä brittiläisestä ruokablogista löytämääni reseptiä.

HELPPO JA NOPEA LEMONCURD

4 dl tomusokeria
2 sitruunan kuori
1 dl vastapuristettua sitruunamehua
2 kananmunaa
75 g voita tai margariinia

Pese sitruunat huolellisesti ja raasta kuoret. Sekoita kattilassa tomusokeri, sitruunamehu, sitruunankuoriraaste ja kananmunat. Anna seoksen kiehahtaa ja sekoittele kunnes se sakenee.

Ota kattila liedeltä ja lisää rasva. Sekoita, kunnes voi on kokonaan sulanut ja sekoittunut tahnaan. Kaada valmis lemon curd purkkeihin.

Säilyy jääkaapissa noin 2-3 viikkoa. Lemon Curd maistuu paahtoleivän kera ja se sopii hyvin myös kakkujen ja torttujen täytteeksi.

RAIKKAAT LEMON CURD SITRUUNAMUFFINIT

24 kpl tavallisia muffineita

200 g sulatettua voita tai margariinia
4 munaa
4 dl sokeria
6 dl vehnäjauhoja
4 tl leivinjauhetta
4 tl vaniljasokeria
2 dl maitoa tai jogurttia (itse käytin maustamatonta jogurttia)
Kahden sitruunan mehu ja raastettu kuori

Täyte:
Lemon curdia, itse tehtyä tai valmiina ostettua

Vatkaa voi ja munat kuohkeaksi. Lisää munat, yksitellen vatkaten. Sekoita vaniljasokeri, sitruuna ja jogurtti joukkoon. Sekoita jauhot ja leivinjauhe, lisää taikinaan varovasti vatkaten.

Laita vuokien pohjalle n. 1-2 cm taikinaa. Laita päälle noin 1 tl lemon curdia ja lisää taikinaa melkein muffinivuoan reunaan asti. Paras lopputulos tulee jos käyttää muffinivuokien alla muffinipeltiä, mutta pelkät paperiset tai silikoniset muffinivuoat käyvät myös.

Paista muffineita 200-asteisessa uunissa noin 12 minuuttia. Mikäli haluaa tehdä isoja muffineita, taikinasta tulee 12-18 kpl ja niitä pidetään uunissa noin 15-20 min. Päällystämällä muffinit oman maun mukaan näistä saa erityisen herkullisia.

APPELSIINITUOREJUUSTOKUORRUTE

200 g tuorejuustoa (maustamatonta tai appelsiinin makuista)
125 g pehmeää voita
11-13 dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria
2 rkl kuumaa appelsiinimehua (tai vastaava määrä Cointreauta tai muutaTriple Sec -likööriä)

keltaista elintarvikeväriä (nestemäinen)

Päälle:
Nonparelleja

Sekoita tasaiseksi seokseksi pehmennyt tuorejuusto, voi, tomu- ja vaniljasokeri. Lisää kuuma appelsiinimehu. Lisää lopuksi keltaista elintarvikeväriä, kunnes seos on haluamasi sävyistä. Kuorrutemassa saa olla melko täpäkkää eli siis koostumukseltaan jäykähköä. Pursota kuorrutus jäähtyneiden muffineitten päälle ja koristele lopuksi esim. nonparelleilla.

Kahta en vaihda ja monesta en koskaan luovu

Jokaisella on varmasti kotonaan niitä yksittäisiä esineitä, jotka tekevät kodista kodin. Nämä esineet ovat ehkä erityisen kauniita tai sitten niihin liittyy ihana tarina, joka tapauksessa ne ovat Tärkeitä. Keltaisessa huvilassa nämä Tärkeät tavarat ovat niitä, joihin liittyy muistoja ja tunteita, vaikka esineen rahallinen arvo saattaisi olla täysin olematon.

Toisinaan esineisiin liittyvät tunteet ovat ainakin minulla täysin epäloogisia, en osaa selittää miksi jostain tavarasta tulee hyvä olo, miksi tietystä esineestä tulee Tärkeä. Olen oppinut silti luottamaan tässä asiassa vaistoihini, sillä kaiken ei tarvi olla järkevää ja käytännöllistä, joskus pelkkä tunne riittää.

Rakastan aitoja asioita, oikeasti vanhoja, rehellisesti kuluneitakin esineitä. Uusvanhaa, tehtaalla massatuotantona tehtyä ja muka-kulunutta sisustusroinaa en oikein ymmärrä. Koti-ihmisenä haluan ympärilleni asioita, joista minulle tulee hyvä Olo. Ajattelin nyt omaksi huvikseni esitellä teille osan näistä Aarteistani.

Mummoni kapioarkku. Sain tämän vasta hiljattain ja Aviomies korjasi sen kannen liimaukset taas kuntoon. Nyt tämä palvelee Rouvan neulelankojen ja sukkapuikkojen yms säilytyspaikkana.

Kapioarkun kannen sisäpuolella on mummoni nimikirjaimet ja vuosiluku 1946.
Pitäisi oikeastaan kysyä mummolta kuka arkun on tehnyt.

Ikivanha, mutta toimiva kahvimylly.
Ensimmäinen Keltaiseen huvilaan Aviomiehen kanssa ostamamme esine.

Kynttilänjalka, löytö kirpputorilta.
Niin koruton ja siksi mielestäni niin kaunis. 

Ilmapuntari 1900-luvun alkupuolelta, yksi ihanista kirpparilöydöistämme.
Eteisessä on kiva tarkistaa ilmapuntarin ennusteet ennen ulkoilua, erityistä ihastusta tuottaa ilmapuntarin määritelmä "waihettelevainen". :)

Olohuonettamme koristaa kehystetty kuva Keltaisesta huvilasta alkuperäisessä asussaan. Kuva on ymmärtääkseni otettu joskus 1930-1950 välisenä aikana.

Tämä laatikko pitää sisällään Arabian posliinisen leikkikahviastiaston, jolla oma mummoni on leikkinyt pienenä. Sattuneesta syystä en aio antaa tätä omille lapsilleni leikkiastiastoksi...

Leikkikahviastiastoon kuuluu kahvikannu, kaksi kuppiparia, pieni kermanekka ja sokerikko.

 Samaisen mummoni kuparinen leikkikahvipannu.

Mummon kuparinen leikkikasari. 

Näiden kupariastioiden lisäksi löytyy myös pieni valurautainen kattila ja valurautainen munkkipannu, joilla mummoni on leikkinyt lapsena.

Mummon leikkisilitysrauta. 

Minulla on tallessa myös pieni leikkeihin tarkoitettu rikkalapio ja harja, joilla mummoni on pienenä leikkinyt.

Minulla ei ole mitään tietoa, mikä mahtaisi olla näiden vanhojen lelujen rahallinen arvo, mutta niiden tunnearvo on Valtava.

Valmetin valmistama, vanha vedettävä seinäkello. 

Vaikka tämä kello onkin ulkoisesti täydellisessä kunnossa, se oli menossa kaatopaikalle, koska koneisto ei toiminut. Aviomies toi tämän meille, korjasi sen ja nyt kello toimii täydellisesti.

Isäni vanhemmilla oli aikoinaan samanlainen kello, se on nykyään vanhempieni kotona.

 

Vanha ruusumadonna-patsas, joka on nykyään olohuoneessamme takan reunuksella. Tämäkin on kirpputorilöytö.

Tämän enkelipatsaan paikka on takkamme päällä, se on kuin luotu sinne.

Näin tämän patsaan pari vuotta sitten eräässä nyttemmin jo lopetetussa liikkeessä, mutta en hennonut ostaa sitä, vaikka ihastuinkin siihen välittömästi. 

Jostain syystä patsas jäi kuitenkin "kummittelemaan" mieleeni, näin siitä jopa unta. 

Minun oli lopulta pakko "pelastaa" patsas meille muutamaa viikkoa myöhemmin, sillä ajatus sen päätymisestä toiseen kotiin tuntui niin oudolta.

Tämä kehystetty valokuva on myös olohuoneemme seinällä. 

Outoa tässä on sinänsä se, että me emme tiedä kuka kuvassa on tai koska se on otettu. 

Näin tämän kuvan eräällä kirpputorilla enkä malttanut olla ostamatta sitä. 

Olen miettinyt pitäisikö keksiä neidolle nimi ja elämäntarina ihan vaan huvin vuoksi?

Tuntemattoman neidon valokuvan takana on tällainen leima. Miltäköhän vuodelta kuva mahtaa olla?

Kehystetty kuva rakkaasta isomummostani nuorena.
Hän oli aivan ihana ihminen, kokenut paljon esimerkiksi sotien vuoksi, mutta silti aina yhtä elämänmyönteinen ja ilkikurinen.

Pienenä sain aina tutkia hänen korurasiaansa ja kaikkein kaunein koruista oli mielestäni eräs kultainen filigraaniriipus. Isomummoni menehtyi vuonna 2000, mutta ennen kuolemaansa hän pyysi tytärtään, eli mummoani antamaan minulle ylioppilaslahjaksi tuon riipuksen. Se on luonnollisesti rakkain koruni kihla- ja vihkisormusteni ja Aviomieheltä huomenlahjaksi saamani valkokultaisen rubiiniristiriipuksen lisäksi.

P.S. Tein tässä jonkin aikaa sitten itse lemon curdia ja leivoin lemon curdilla täytettyjä muffineita. Maistuvia niistä tulikin, muttei mielestäni vielä täydellisiä. Päivitän reseptit kuitenkin tänne heti kun vain ehdin ne kirjoittamaan koneelle. Olkoon nuo reseptit nyt sitten vaikka lemon curd -projektin osa 1.

Sisustuksessa tänään: historiallista häähumua!

Olen jo monen vuoden ajan keräillyt vanhoja, mustavalkoisia hääkuvia. En ole muuten mitenkään häähullu tai ylipäänsä innostunut mistään "päivä prinsessana" -jutuista, mutta vanhoista hääkuvista olen aina pitänyt. Minua ei siis kiinnosta häät sinänsä vaan hääpareista otetut valokuvat ihan itsessään.

Vanhoissa hääkuvissa on monesti ihanan herkkä tunnelma ja mustavalkoisista kuvista löytyy paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia. Erityisesti minua kiehtoo ajatus siitä, että voin tavallaan kurkistaa tuntemattomien ihmisten onnellisimpiin päiviin, arvuutella mielessäni ketä kuvassa on ja miten elämä heitä loppujen lopuksi kuljetti.

Tähän asti olen säilyttänyt kuvia kansioissa huolellisesti silkkipaperisivujen väliin aseteltuina, mutta ajattelin, että olisi kiva saada näitä aarteita myös esille. Osa kuvistani odottaa edelleen kansioon kiinnittämistä ja näiden irtokuvien avulla aloinkin kehitellä ajatusta: Jospa rakentaisin valokuvaseinän.

Kuva: Homehints.com.au

 Tiedättehän siis valokuvaseinän? Tarkoitan sellaista, jossa yhdelle seinälle on symmetrisesti tai epäsymmetrisesti aseteltu useampia valokuvia, jotka muodostavat yhdessä isomman kokonaisuuden. Perinteisestihän nämä kuvakollaasit muodostuvat kotona ajan kanssa perheen hääkuvista, lasten valokuvista, ylioppilas- ja rippikuvista jne, mutta mietin jos tällaisen muodostaisi harkitummin, käyttäisi vanhoja valokuvia kuin tauluja.

Miten kuvat sitten kannattaisi asetellla? Millaiset kehykset? Laitetaanko paspartuuripahvi vai ei? Miltä näyttäisi pelkistä hääkuvista tehty valokuvaseinä? Olisiko Aviomies yhtä innoissaan seinälle ripustetuista sadasta avioparista? Mille seinälle ne kannattaisi edes laittaa?

Jos kuvat laittaisi portaikkoon, niin taustana olisi auringonkeltainen paneeliseinä, siinä kuvat ainakin erottuisivat taustasta. Tosin alunperin (Aviomiehen) ajatuksena on ollut maalata seinä jossain vaiheessa helmenharmaaksi, mutta minä olen jotenkin kiintynyt jo tuohon keltaiseen väriin. Voi siis olla ettei väri vaihdukaan. Tuntuisi kuitenkin haaskaukselta laittaa kuvat portaikkoon, kun yläkerrassa on vain lasten makuuhuoneita ja vintti, joten jäisi kauniit kuvat melkeinpä vain tyttöjen ihasteltavaksi.

Kuva Decorno

Toinen mahdollinen paikka olisi sitten meidän makuuhuoneessa, mutta pitääkö sitä aviovuodetta alleviivata kiinnittämällä seinälle kymmeniä aviopareja? ;) Ei minulla muutenkaan ole ollut tapana esitellä parivuodettamme kaikille vieraille, joten kuvista jäisi vähän "oman kivan" -maku, jos ne ripustaisi makuuhuoneeseen. Ehkä ainoaksi järkeväksi vaihtoehdoksi jää sitten meidän olohuone.

Iloisten värien ystävänä reippaan värikäs asetelma houkuttelisi, voisi leikitellä eri mallisilla ja värisillä kehyksillä ja paspartuuripahveina voisi käyttää vaikka mitä herkullisia sävyjä. Siitä tulisi kai helposti kuitenkin todella levottoman näköinen, ainakin Aviomiehen skeptisyys sisustusratkaisuihin nousee välittömästi potenssiin sata jos mainitsen sanat "turkoosi" tai purppura". Kollaasiin käytettävät kuvat ovat kyllä kaikki mustavalkoisia, joten riittäisikö se yhdistämään erilliset kuvat yhtenäiseksi kokonaisuudeksi?

Vaikka kuvat ovatkin kaikki mustavalkoisia, tulee niitä valokuvaseinälle kuitenkin vähintäänkin kymmeniä. Sisustuksen yksityiskohtana se on siis varmasti melko hallitseva ilman värien ilotulitustakin ja kokoelmistani löytyy muutenkin sekä pieniä lähes käyntikortin kokoisia hääkuvia että isoja kuvia, joten sopivien kehysten haalimisen kanssa on muutenkin haastetta.

Kuva: White Floors

 Ehkä pitäisi sittenkin kehystää kaikki kuvat samanvärisin kehyksin ja käyttää jotain hyvin eleetöntä ja yksinkertaista kehysmallia, jotta huomio kiinnittyisi kuviin eikä vain kehyksiin. Tai jos kehykset ovat kaikki samanvärisiä ja paspartuuripahvitkin samaa sävyä, niin kehysten profiilillahan kuvaseinään saisi eloa. Kruusatuilla kehyksillä nostaisi esiin niitä "helmiä" ja yksinkertaisemmilla kehyksillä sitten tasapainottaisi hallitsevampia kuvia asettumaan muiden kuvien joukkoon. Symmetristähän asetelmasta ei saa tekemälläkään, kun kuvat tosiaan ovat eri kokoisia.

Helpointa olisi varmasti löytää mustia kehyksiä ja mustahan on värinä sellainen, että se on (muka) helppo yhdistää mihinkä tahansa muuhun väriin. Itse käyttäisin kuitenkin mieluummin vaikka valkoisia kehyksiä niin  ei tulisi niin jyrkän näköistä. 

Kuva: The Style Files

Valkoistakin on kuitenkin niin monen sävyistä, että aika tarkkana saa olla jos meinaa, että kehykset istuu niihin muihin valkoisiin esineisiin, joita samasta huoneesta löytyy. Kuinka fiksun näköinen puhtaan valkoinen kehyskään nyt sitten on vanhan valokuvan ympärillä, taitettu valkoinen taas on helposti vähän tunkkaisen sävyinen. Hmmm... Hankalaa.

Kuva: Hooked on Houses

Pidän rosoisesta tyylistä, jos siis kehystäisikin  kuvat metallin värisillä kehyksillä, käyttäisi jotain kolhuisen ja kuluneen näköistä pintaa? Itse maalaamalla saisi vaikka tummuneen hopean väriset kehykset, se voisi olla kivan näköinen.

Huvikseni mallailin niitä irtokuviani nyt tuossa meidän keittiön lattialla: Tulisiko hyvä? Jos markkinoisi tämän oikein, niin menisiköhän idea läpi Aviomiehellekin?

Sitten täytyisi vielä valita kaikista kuvista ne, jotka otetaan kollaasiin mukaan. Alkuperäiset kuvat säilytetään tietysti edelleen kansiossa turvassa, mutta niistä täytyisi teettää kuvaseinää varten laadukkaat ja mahdollisimman autenttiset kopiot. Onnistuukohan se missä tahansa valokuvausliikkeessä vai pitääkö metsästää erikoisosaajaa? Osaako joku suositella miltä suunnalta löytyisi tarvittavaa osaamista vanhojen kuvien kopioimiseen!?

Jos saan myytyä tämän tämän idean Aviomiehellekin, niin pienenä kuriositeettina haluaisin "piilottaa" kuvien joukkoon myös isovanhempieni ja iso-isovanhempieni hääkuvat ja tietysti sitten sen meidänkin hääkuvan, joka ei ole vieläkään päässyt seinälle vaikka häistä on jo muutama vuosi aikaa...

P.S. Sain eilen sähköpostia Kas kummaa  - verkkokaupasta. Pohdin nimittäin täällä aiemmin tiskausvälineistön päivitystä ja siinä yhteydessä jäin miettimään, miltä mahtaa tuoksua heidän myymänsä ekologiset Lempi-tuotemerkin tiskiaineet.

Välitän nyt eteenpäin Kas kummaa -verkkokaupasta saamani tiedon, että Lempi-astianpesuaineiden tuoksuaineet tulevat eteerisistä öljyistä, eikä niistä mikään ole sellainen "ällö ja teollinen". Verkkokaupan väen mukaan tuoksuvaihtoehdoista mansikka on makeahko, koivu on ihan koivu ja meri raikas. Minä haluan ehdottomasti kokeilla tuota koivulta tuoksuvaa tiskiainetta, se vaan kuulostaa niin ylettömän heinälatoromanttiselta. :)