Haetaan leivinuunitukihenkilöä!

Astellessani ensimmäistä kertaa Keltaisen huvilan keittiöön, katseeni kiinnittyi välittömästi koko keittiötä hallitsevaan valtavan kokoiseen puuhellaan. Tiedättehän ne romattiset haaveet omassa leivinuunissa valmistetusta rapeasta leivästä ja kirpeän pakkaspäivän kruunaavat puuhellan tulilla haudutetut maistuvat pataruoat? Molemmat ovat kuitenkin toistaiseksi vain haaveita, valitettavasti. Rapeaa leipää keittiössämme on kyllä leivottu ja talvipakkasilla haudutettu ihania pataruokia, mutta nämä kaikki on toistaiseksi valmistettu sähköuunissamme. Nimittäin ihana puuhellamme todellakin on Keltaisen huvilan keittiön helmi, mutta kerrostalossa kasvaneena en valitettavasti vielä hallitse leivinuunin käytön kaikkia hienouksia.

Miten ihanaa olisikaan jos todellakin olisi olemassa oikeita leivinuunitukihenkilöitä, jotka voisivat kädestä pitäen perehdyttää meitä ei-niin-osaavia Rouvia! Toistaiseksi siis puuhella saa toimittaa sisustuselementin ja tunnelmanluojan virkaa, vaikka on sillä toki huvilaa lämmitettykin talvipakkasilla. Hektisimmän vauva-ajan mentyä ohi aion kyllä perehtyä puuhellan käyttöön ruoanlaitossa joko kantapään kautta tai sitten osaavamman emännän avustuksella. Vinkkejä otetaan vastaan! Vaikkei Högforssimme päivittäiseen käyttöön päätyisikään, saa se silti säilyttää paikkansa keittiössämme myös tulevan keittiöremonttimme jälkeenkin. Niin ja siitä remontista lisää sitten myöhemmin. :)

Tässä kuitenkin ihana talviruokaresepti, jonka löysin uusimmasta Yhteishyvä-lehdestä. Valmistin tätä eilen ja täytyy sanoa, että se maistui oikein hyvältä. Hitaasti uunissa hautuvat ruoat ovat perheellisellekin siinä mielessä käteviä, että suhteellisen lyhyillä esivalmisteluilla saa ruoan uuniin kypsymään ja kypsymisen aikana voi viettää aikaa perheen kanssa vaikka lautapelejä pelaillen tai ulkoillen. Tämä kyseinen liharuukku on hauduttamisen ansiosta erittäin pehmeän makuista, eikä mustapippurituorejuusto tee siitä liian väkevää perheen pienimpienkään makuun.



LIHARUUKKU

6 annosta

1 sipuli
800 g naudan paistisuikaleita
1 rkl margariinia ja öljyä
1 tl suolaa
100 g mustapippuri-tuorejuustoa
3 dl vettä
2 dl ruokakermaa
2 rkl soijakastiketta

Kuori ja hienonna sipuli. Kuumenna pannu hyvin kuumaksi. Ruskista lihasuikaleet margariini-öljyseoksessa kahdessa erässä. Siirrä ensimmäinen lihaerä pataan. Lisää loppujen ruskistuneiden lihojen joukkoon sipuli ja anna hetken aikaa pehmetä. Murenna pannulle juusto ja lisää joukkoon vesi. Kääntele seosta, kunnes juusto on täysin sulanut. Valuta lihaseos pataan. Anna hautua 175-asteisessa uunissa tunnin ajan. Lisää kerma ja soijakastike ja sekoita. Anna padan hautua vielä noin 15 minuuttia. Tarjoile perunoiden kanssa.

Liharuukun voi hyvin tarjota myös riisin tai vaikka perunamuusin kera ja höysteenä sopii hyvin tarjota myös punajuuri-sinihomejuustovuokaa, kuten itse eilen tein.

Punainen vallankumous!

Punajuuri on syyttä suotta hyljeksitty juures, sillä siitä saa aikaiseksi monia varsin maistuvia ruokia. Itsekin luulin ennen, että punajuuri kelpaa vain rosolliin tai etikassa säilöttäväksi, mutta myönnän olleeni väärässä. Punajuuri on nimittäin todellista superruokaa.

Punajuuri tai oikeammin punajuurikas sisältää paljon kaliumia, kalsiumia, magnesiumia, natriumia, kuparia, rautaa ja sinkkiä ja vitamiineissakin löytyy joka lähtöön. Esimerkiksi B-ryhmän vitamiineihin kuuluvaa folaattia on suomalaisessa ruokavaliossa yleensä vain vähän, mutta punajuuressa sitä on runsaasti. Folaatti vaikuttaa punasolujen uusiutumiseen ja aineenvaihduntaan sekä verisuonten ahtautumiseen eli suomalaisen verisuonitautiperimän tietäen riittävä folaatin saanti on sangen terveellistä ja erittäin toivottavaa.

Tiesitkö muuten, että punajuuri saa kauniin syvänpunaisen värinsä antioksidantteihin kuuluvista betalaiineista? Betalaiinien terveysvaikutuksia ei vielä tunneta, mutta niillä saattaa olla merkitystä hapettumiseen liittyvien sairauksien estossa. Punaisen väriaineen uskotaan edelleen vaikuttavan mielialaa kohentavasti ja punajuuren tryptofaanin antavan hyvää oloa. Kaikki nämä hyvät ominaisuudet siis yhdessä ja samassa epätrendikkäänä pidetyssä juureksessa! (Lähde: www.kasvikset.fi)

Jouluna äitini valmisti punajuuri-sinihomejuustovuokaa ja suurena homejuustojen ystävänä omin reseptin välittömästi. Tällä alla olevalla reseptillä voi punajuuresta valmistaa maukasta ruokaa, joka käy hyvin ateriaksi sellaisenaan. Itse olen tarjonnut tätä herkkua myös naudanpaistin höysteenä ja liharuukun lisukkeena. Sisälläni on Suurperheen äiti, joka itsepintaisesti valmistaa kaikkia ruokia aina enemmän kuin pienen perheen yhden aterian tarpeiksi. Olen siis olosuhteiden pakosta perehtynyt ylijääneiden ruokien pakastamiseen ja vinkkinä voinkin kertoa, että tämä punajuuriruoka on helppo myös pakastaa ja se säilyttää pakastuksessa ja sulatuksessa hyvin sekä makunsa että rakenteensa. Kaikista kätevintä on pakastaa punajuurivuoka annosrasioissa, jolloin on helppo sulattaa kerrallaan vain tarvitsemansa määrä. Sulatetun punajuuri-sinihomejuustovuoan kaveriksi voi paistaa vaikka kanafileen ja terveellinen pikaruoka on valmiina vain muutamassa minuutissa!

PUNAJUURI-SINIHOMEJUUSTOVUOKA

1/2 kg punajuuria
1 sipuli
1/2 pakettia sinihomejuustoa tai vastaava määrä sinihomejuustomuruja
1 purkki Créme Bonjour Cuisine valkosipuli ja yrtit
1 tl mustapippuria
ruokaöljyä vuoan voitelemiseen

Öljyä laakea uunivuoka. Kuori punajuuret ja raasta ne kulhoon. Silppua sipuli ja sekoita se punajuuriraasteen joukkoon. Lisää sekaan sinihomejuusto murustettuna, Créme Bonjour Cuisine ja mustapippuri. Sekoita kaikki aineet ja kaada seos uunivuokaan. Paista 200 asteessa n. 1,5 tuntia.

P.S. Itse teen yleensä tätä punajuuri-sinihomejuustovuokaa kaksinkertaisella reseptillä, jolloin sitä jää myös pakastettavaksi. Muista joka tapauksessa käyttää tarpeeksi laakeaa vuokaa (esim. lasagne-vuoka soveltuu hyvin), ettei paistoksesta tule liian paksu.

Torstai = hernekeittopäivä?

Minun täytyy tehdä tunnustus: Inhoan hernekeittoa. Muistan lapsuudestani ne tuskaiset torstait, kun ruokana oli hernekeittoa ja pyörittelin sitä yhtä lautasellista lusikallani eestaas, eestaas... Lautanen piti syödä tyhjäksi ennen kuin sai lisää rieskaa ja jokainen suuhun asti viety lusikallinen vaati hirvittävän henkisen taistelun. 20-vuotiaaksi asti olin täysin vakuuttunut siitä, etten koskaan söisi hernekeittoa vapaaehtoisesti, mutta sitten sain maistaa äidinäitini itse tehtyä hernekeittoa ja tein Poikkeuksen. Nyt voin sanoa, että inhoan hernekeittoa, paitsi jos se on mummoni itse tekemää.

Hernekeittopoikkeuksen lisäksi on olemassa myös maksaruokapoikkeus, sillä ainoa maksaruoka, jota syön on isäni itse tekemät jauhemaksapihvit. Väitän etten ole nirso enkä valikoiva ruoan suhteen, niitä inhokkejanikin kokeilen ainakin kerran vuodessa vain, jotta tiedän inhoanko makua edelleenkin. Toistaiseksi sillit kuuluvat edelleen inhokkilistalleni, vaikka maistan niitä urheasti joka joulu ja kaaliruoat tökkivät edelleen, jonka vuoksi Aviomies joutuu syömään rakastamiaan kaalikääryleitä muualla, kun minun keittiössäni niitä ei valmisteta.

Hernekeitto-ongelmani vuoksi Keltaisessa huvilassa ei ole siis syöty hernekeittoakaan vielä kertaakaan, vaikka esikoiseni on ilmoittanut pitävänsä hernekeitosta. Nyt olen kuitenkin ottanut ison askeleen ja ostin eilen kokonaisen kilon kuivattuja herneitä. Kyllä, ajattelin tosiaan tehdä itse hernekeittoa! Täksi päiväksi en vielä uskaltanut hommaan ryhtyä, mutta viikonloppuna aion soittaa mummolleni ja kärttää hänen hernekeittoreseptinsä. Saa nähdä tuleeko siitä yhtä hyvää kuin mummon tekemä, jos tulee niin lupaan ottaa hernekeiton perheemme ruokalistalle. Onko muuten Sinulla inhokkiruokia?

Vaikken ole hernekeitosta pitänytkään, niin hernekeittoon perinteisesti liitetty jälkiruoka, pannukakku, minulle kyllä kelpaa. Lapsuudessani sain sekä äitini reseptillä tehtyä pannukakkua että härmäläisen isänäidin reseptillä valmistettua eteläpohjalaista kropsua. Molemmat olivat varsin maistuvia, mutta itse teen pannarini tällä hieman makeammalla ohjeella. Ensi torstaina aion tarjota tämän pannukakun oikeaoppisesti hernekeiton jälkiruokana, lupaan tulla sitten raportoimaan millaista hernekeitosta tuli.

PANNUKAKKU KELTAISEN HUVILAN TAPAAN

3 kananmunaa
8 dl maitoa
4 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
1 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
100g voita sulatettuna

Vatkaa munien rakenne rikki ja lisää joukkoon maito. Lisää munamaitoon keskenään sekoitetut kuivat aineet koko ajan vatkaten. Lisää taikinaan viimeiseksi voisula. Anna taikinan levätä noin puoli tuntia. Kaada taikina leivinpaperilla peitetylle korkealaitaiselle uunipellille ja paista pannukakkua 200 asteessa noin 30 minuuttia. Nauti hillon ja kermavaahdon, jäätelön tai ihan pelkän sokerin kera.

Päivitys 19.2.2011
P.S. Tein hernekeittoa mummoni reseptillä ja hyvää tuli. :)

Yksinkertainen on kaunista!

Leikki on lapsen työtä ja jokainen lapsi ansaitsee laadukkaita työvälineitä. Nykyään lapsille on tavarataloissa ja marketeissa tarjolla uskomaton valikoima leluja, mutta monien luotettavinakin pidettyjen leluvalmistajien lelut ovat usein sanalla sanoen huonolaatuisia, tehty heppoisesta muovista ja suunnittelussa on muutenkin menty sieltä missä aita on matalin. Muovinen kopio oikeasta kahvinkeittimestä voi näyttää hienolta, mutta paljonko se jättää tilaa lapsen mielikuvitukselle? Jos mikään ei ole enää "leikisti" jotain ja lapsi ei saa itse kuvitella ja keksiä niin palveleeko lelu silloin enää tarkoitustaan?

Kuva: PaaPii Design

Internetin ihmemaassa pyöriessä törmää välillä mitä ihmeellisimpiin ilmiöihin, mutta onneksi toisinaan kohdalle osuu myös upeita löytöjä ja niistä on aina mukavaa vinkata muillekin. Viimeisin tällainen löytöni on PaaPii Design. Tuotemerkin on luonut Anniina Isokangas, joka on ammatiltaan muotoilija, mutta myös kahden lapsen äiti. Vielä viime vuoden puolella hän pyöritti PaaPii Designia käsityöharrastuksensa pohjalta, mutta tuotteiden saavuttaman suosion myötä näiden lelujen suunnittelemisesta ja valmistamisesta on vuoden vaihteen jälkeen tullut hänelle ammatti.

Kuva: PaaPii Design

Mistä sitten on kyse? PaaPii Design tuotemerkillään Anniina Isokangas valmistaa hyvin yksinkertaisia kankaisia leluja, jotka vetoavat niin lapsiin kuin aikuisinkiin. Kankaina leluissa on käytetty ainoastaan hyvin käyttöä ja pesua kestävää 100 % puuvillaa ja pehmot ovat täysin haitta-aineettomia ja vesipestäviä. Painamiseen käytetyt väritkin ovat Suomessa valmistettuja, laadukkaita ja turvallisia.

Vaikka käytännöllisyys ja turvallisuus ovatkin ensiarvoisen tärkeitä seikkoja lasten leluissa, on minun pakko myöntää, että näissä leluissa minua viehättää erityisesti niiden yksinkertainen ja iloinen ulkoasu. Mielestäni myös lasten leluissa yksinkertainen voi olla kaunista, sillä lapsetkin todella osaavat arvostaa käsityötä. 

5-vuotiaan tyttäreni mielestä oli suunnattoman jännittävää valita itse monista tuote- ja värivaihtoehdoista se kaikkein  mieluisin ja hän päätyikin pitkällisten pohdintojen jälkeen iloisen väriseen kissapehmoon. Vaikka toimitus olikin nopea (vain muutamia päiviä), malttoi neiti tuskin odottaa kissaa ja hänen pehmokissansa on kotiutumisensa jälkeen päässytkin mukaan jo moniin leikkeihin ja iltaisin se saa yleensä paikan tyttäreni unikaverien joukosta.

Pikkusiskolle valitsemani aurinkoisen värinen helistinkin puolustaa hyvin paikkaansa pikkuisen leluvalikoimassa, sillä kirkkaat värithän tunnetusti viehättävät vauvoja ja helistimen sisältä kuuluva vieno kulkusen kilinä ei ärsytä aikuisenkaan korvia.

Lapsi haluaa myös leikkiä, ei vain matkia ja lelu, joka soveltuu monenlaisiin mielikuvitusleikkeihin ja jaksaa kiinnostaa lasta kuukaudesta toiseen on lunastanut paikkansa.

Kuva: PaaPii Design

Lisätietoja:

• PaaPii Design kotisivut
• Verkkoputiikki

P.S. PaaPii Design valmistaa myös edullisia tee-se-itse ompelupaketteja, joihin kuuluu käsinpainettu ompeluarkki ja ompeluohjeet. Näiden pakettien avulla käsityönoviisikin kykenee rakentamaan lapselle kauniin pehmolelun ja valmis lelu saa vielä ripauksen lisäarvoa, kun sen on valmistanut lapselle läheinen ihminen. 

Kuva:PaaPii Design

Ruokaa oravavarastoista

Aviomieheni on monasti ihmetellyt miksi kotiin on ostettava varmuuden vuoksi vielä yksi paketti sipulikeittoa, vaikka kaapista melko varmasti löytyy sitä jo ennestään. Miksikö? Koska maailma romahtaa jos kaapissa EI ole sipulikeittoa silloin kun sitä tarvitaan. Jostain syystä aivojeni liskotumake on ohjelmoitu pitämään mieleni kovin paljon rauhallisempana, kun tiedän tilanteessa kuin tilanteessa voivani ruokkia perheeni helpostikin viikon ajan lähes ilman kauppareissuja pelkästään niillä antimilla, joita ruokakätköni tarjoavat.

Jokaisella perheellä on sellaisia ruoka-aineita, joita on "pakko" löytyä aina kaapeista ja näiden tuotteiden määrä ja laatu vaihtelee tietysti sen perusteella, mitkä ovat kunkin perheen ruokailutottumukset. Meillä tätä pakollisten elintarvikkeiden ruokavarastoa  kutsutaan tuttavallisemmin oravavarastoksi.

Mistä minun oravavarastoni sitten koostuu? Minä hetkenä hyvänsä kaapeista on löydyttävä ainakin:

• täysjyväpastaa
• tummaa riisiä
• perunamuusijauhetta
• puuroriisiä
• kaurahiutaleita
• vehnäjauhoja
• perunajauhoja ja Maizenaa
• sipulikeittoa (lihapullia ja murekkeita varten)
• pussikastikkeita (hätävaraksi ja maustamiseen)
• sokeria
• kuivahiivaa
• leivinjauhetta
• korppujauhoja
• kananmunia
• tonnikalaa
• tomaattimurskaa tai paseerattua tomaattia
• jauhelihaa (pakastimessa)
• maitoa
• tavallista margariinia, leivontamargariinia ja ruokaöljyä
• perunoita ja porkkanoita 
• omenia
• kurkkua
• sipulia
• pakastevihanneksia (paniikki-hätävararisottoihin ja lisukkeeksi)
• marjoja ja raparperia (pakastimessa)
• kahvia (sitä ilman ei tämä Rouva pysy käynnissä!)
• sinappia ja ketsuppia
• soijakastiketta
• lihaliemikuutioita
• suolaa ja mausteita

Lisäksi pakastimessa on käytännössä aina leipää ja muita lihoja, kalaa ja sieniä ja tarjolla on myös sekalainen valikoima muita hedelmiä ja vihanneksia, mutta yllä siis lista tämän Rouvan minimivarastoista.

Mitä Sinun oravavarastoistasi löytyy?

Ehtoisimmallakin emännällä (puhumattakaan meistä tavallisista Rouvista) on joskus päiviä, jolloin ei vaan yksinkertaisesti jaksa lähteä tai ehdi ajoissa ennen ruoka-aikaa ruokakauppaan ja silloin ratkaisuna on rakentaa perheelle ateria näistä oravavarastoista. Tänään meillä oli sellainen päivä. Käytin tähän ruokaa kaikenlaista mitä meiltä löytyi kaapeista, mutta reseptiä voi soveltaa loputtomasti. Pastan tilalle käy riisi, mausteita voi vaihtaa, sekaan voi heittää juustoraasteen loput, vähän chilikastiketta potkua antamaan, tuoreet yrtit sopisivat oikein mainiosti... Vaihtoehtoja on loputon määrä.

Kuva: Santa Maria Ab

Käytin muuten tähän(kin) ruokaan Santa Marian maustemyllyä, olen aivan ihastunut niihin, ne ovat tosi käteviä! Tällä kertaa käytössä oli Lime Pepper mylly, jossa on pippurin ja merisuolan lisäksi limettiä, sitruunaa, korianteria ja sitruunaruohoa. Tämä mylly sopii tosi hyvin muidenkin kalaruokien maustamiseen.

Annos ei ehkä ulkonäkönsä puolesta ole mitään esteettisyyden ilotulitusta, mutta maku vei silti kielen mennessään. Alla resepti meidän maanantaiseen oravavarastopäivälliseemme.

TÄYSJYVÄPASTAA JA TONNIKALA-KATKARAPUKASTIKETTA

4:lle

400 g täysjyvä-fusilleja
1 lihaliemikuutio keitinveteen

Kastike:
3 prk tonnikalapaloja öljyssä
3 dl katkarapuja
2 pientä sipulia
1 dl ruokakermaa
500 g paseerattua tomaattia
n. 3 rkl maustamatonta tuorejuustoa
n. 4 rkl sitruunamehua
1:n tonnikalapurkin öljy
muutama pyöräytys Santa Maria Lime and Pepper myllystä
hyppysellinen kuivattua tilliä
kurkumaa
sahramia
fenkolia
chilipippuria

Laita pasta kiehumaan lihaliemikuutiolla maustettuun veteen. Pilko sipulit ja ota katkaravut pakastimesta sulamaan. Valuta yhden tonnikalapurkin öljy wok-pannulle ja kuullota sipulit kevyesti. Lisää joukkoon katkaravut, tonnikalat, kerma, tuorejuusto ja paseerattu tomaatti. Mausta maun mukaan ja tarjoile kun pasta on kypsää.

P.S. Kastikkeen tekeminen kannattaa aloittaa vasta, kun pasta on jo kiehumassa, sillä katkaravuista tulee kumimaisia jos ne muhivat kastikkeessa liian kauan.

Huvilassa tuoksuu nyt tuore ruisleipä

Isäni on jo muutamien vuosien ajan leiponut itse todella maukasta ruisleipää. Vaikka ajatus kotitekoisesta ruisleivästä onkin ollut todella houkutteleva, en ole kuitenkaan uskaltanut hommaan ryhtyä, sillä jostain syystä olen ajatellut ruisleivän leipomisen olevan kovin työlästä ja vaikeaa.

Kotitekoisen ruisleivän valmistaminen on kuitenkin varsin helppoa, sillä ruokakaupoista löytyy nykyään Helsingin Myllyn valmistama mainio Ruisleipäaines. Ruisleipäaines löytyy samasta hyllystä muiden jauhojen ja leivontatuotteiden kanssa ja pussin kyljessä on myös valmis ohje taikinaa varten.

Kuva: Helsingin Mylly Oy

Helsingin Myllyn väki on siis kaikessa ystävällisyydessään nerokkaasti  yhdistänyt samaan tuotteeseen täysjyväruista jauhona ja mallastettuna ja mukana on myös tuikitärkeä ruistaikinajuuri. Meidän puhtaan ruoan ystävien onneksi joukkoon ei ole laitettu lainkaan säilöntäaineita, aromivahventeita tai E-koodeja, joten valmis leipä on terveellistä myös perheen pienimmille herkkusuille.

Kaiken kaikkiaan siis aivan loistava tuote meille, jotka emme ole aiemmin leiponeet itse ruisleipää. Isäni mahtavan ruisleivän innoittamana en kuitenkaan malttanut mennä pussin kyljestä löytämäni "lisää vain hiiva ja vesi" -ohjeen mukaan, vaan lisäsin taikinaan muutamia aineksia, joita isäni suositteli.

Taikinan leipomiseen ja leipien paistamiseen meni kaikkine nostatuksineen muutaman tunnin verran aikaa, mutta lopputulos on kyllä kaiken vaivan arvoinen. Kotitekoisen ruisleivän peikko on nyt tässä taloudessa selätetty ja voin luvata, että näitä leivotaan pian lisää. Nam.

Tämän ruisleipäreseptin myötä toivotan Sinut tervetulleeksi Keltaiseen huvilaan.

KELTAISEN HUVILAN KUITURUIS

36 kpl

18 dl vettä
2 pussia kuivahiivaa
33 dl Myllärin ruisleipäainesta
2,5 dl kauraleseitä
1 dl esikypsytettyjä rikottuja ohrasuurimoita
2 dl leipäsiirappia
jauhotusta varten ruisjauhoja tai Myllärin ruisleipäainesta

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää nesteeseen kauraleseet, ohrasuurimot ja leipäsiirappi. Lisää Myllärin ruisleipäaines ja vaivaa taikina sopivan pehmeäksi, pehmeämmäksi kuin esimerkiksi pullataikina. Peitä taikinakulho tiiviisti muovikelmulla tai liinalla. Anna taikinan kohota lämpimässä paikassa 60-90 minuuttia.

Jauhota pöytä tai muu riittävän iso leivonta-alusta runsaasti ja huolellisesti. Jauhota myös kätesi reippaasti, ota kimpale taikinaa ja muotoile siitä noin ranteesi paksuinen pötkö. Leikkaa pötköstä 3-4 cm:n paksuisia paloja, pyörittele ne käsissäsi ensin palloiksi, kuten sämpylät ja aseta ne sitten leivinpaperilla peitetylle pellille siten, että leivän paksuus on n. 2 cm. Pistele leivät haarukalla. Anna leipien kohota lämpimässä paikassa liinalla peitettynä noin 40 minuuttia.

Kostuta leipien pinnat juuri ennen paistoa vedellä, voit käyttää kostuttamiseen joko pullasutia tai sumutinpulloa. Paista leipiä 250 asteessa noin 25 minuuttia. Voit kostuttaa leipien pintaa sumutinpulloa käyttäen kerran tai kaksi paiston aikana tai asettaa uunin pohjalle vettä paistonkestävässä astiassa. Kosteuden tarkoituksena on estää leivän kuoren kivettyminen.