24. helmikuuta 2011

Kahta en vaihda ja monesta en koskaan luovu

Jokaisella on varmasti kotonaan niitä yksittäisiä esineitä, jotka tekevät kodista kodin. Nämä esineet ovat ehkä erityisen kauniita tai sitten niihin liittyy ihana tarina, joka tapauksessa ne ovat Tärkeitä. Keltaisessa huvilassa nämä Tärkeät tavarat ovat niitä, joihin liittyy muistoja ja tunteita, vaikka esineen rahallinen arvo saattaisi olla täysin olematon.

Toisinaan esineisiin liittyvät tunteet ovat ainakin minulla täysin epäloogisia, en osaa selittää miksi jostain tavarasta tulee hyvä olo, miksi tietystä esineestä tulee Tärkeä. Olen oppinut silti luottamaan tässä asiassa vaistoihini, sillä kaiken ei tarvi olla järkevää ja käytännöllistä, joskus pelkkä tunne riittää.

Rakastan aitoja asioita, oikeasti vanhoja, rehellisesti kuluneitakin esineitä. Uusvanhaa, tehtaalla massatuotantona tehtyä ja muka-kulunutta sisustusroinaa en oikein ymmärrä. Koti-ihmisenä haluan ympärilleni asioita, joista minulle tulee hyvä Olo. Ajattelin nyt omaksi huvikseni esitellä teille osan näistä Aarteistani.


Mummoni kapioarkku. Sain tämän vasta hiljattain ja Aviomies korjasi sen kannen liimaukset taas kuntoon. Nyt tämä palvelee Rouvan neulelankojen ja sukkapuikkojen yms säilytyspaikkana.


Kapioarkun kannen sisäpuolella on mummoni nimikirjaimet ja vuosiluku 1946.
Pitäisi oikeastaan kysyä mummolta kuka arkun on tehnyt.


Ikivanha, mutta toimiva kahvimylly.
Ensimmäinen Keltaiseen huvilaan Aviomiehen kanssa ostamamme esine.


Kynttilänjalka, löytö kirpputorilta.
Niin koruton ja siksi mielestäni niin kaunis. 


Ilmapuntari 1900-luvun alkupuolelta, yksi ihanista kirpparilöydöistämme.
Eteisessä on kiva tarkistaa ilmapuntarin ennusteet ennen ulkoilua, erityistä ihastusta tuottaa ilmapuntarin määritelmä "waihettelevainen". :)


Olohuonettamme koristaa kehystetty kuva Keltaisesta huvilasta alkuperäisessä asussaan. Kuva on ymmärtääkseni otettu joskus 1930-1950 välisenä aikana.


Tämä laatikko pitää sisällään Arabian posliinisen leikkikahviastiaston, jolla oma mummoni on leikkinyt pienenä. Sattuneesta syystä en aio antaa tätä omille lapsilleni leikkiastiastoksi...


Leikkikahviastiastoon kuuluu kahvikannu, kaksi kuppiparia, pieni kermanekka ja sokerikko.


 Samaisen mummoni kuparinen leikkikahvipannu.


Mummon kuparinen leikkikasari. 
Näiden kupariastioiden lisäksi löytyy myös pieni valurautainen kattila ja valurautainen munkkipannu, joilla mummoni on leikkinyt lapsena.


Mummon leikkisilitysrauta. 
Minulla on tallessa myös pieni leikkeihin tarkoitettu rikkalapio ja harja, joilla mummoni on pienenä leikkinyt.
Minulla ei ole mitään tietoa, mikä mahtaisi olla näiden vanhojen lelujen rahallinen arvo, mutta niiden tunnearvo on Valtava.


Valmetin valmistama, vanha vedettävä seinäkello. 
Vaikka tämä kello onkin ulkoisesti täydellisessä kunnossa, se oli menossa kaatopaikalle, koska koneisto ei toiminut. Aviomies toi tämän meille, korjasi sen ja nyt kello toimii täydellisesti.
Isäni vanhemmilla oli aikoinaan samanlainen kello, se on nykyään vanhempieni kotona.

 

Vanha ruusumadonna-patsas, joka on nykyään olohuoneessamme takan reunuksella. Tämäkin on kirpputorilöytö.


Tämän enkelipatsaan paikka on takkamme päällä, se on kuin luotu sinne.
Näin tämän patsaan pari vuotta sitten eräässä nyttemmin jo lopetetussa liikkeessä, mutta en hennonut ostaa sitä, vaikka ihastuinkin siihen välittömästi. 
Jostain syystä patsas jäi kuitenkin "kummittelemaan" mieleeni, näin siitä jopa unta. 
Minun oli lopulta pakko "pelastaa" patsas meille muutamaa viikkoa myöhemmin, sillä ajatus sen päätymisestä toiseen kotiin tuntui niin oudolta.


Tämä kehystetty valokuva on myös olohuoneemme seinällä. 
Outoa tässä on sinänsä se, että me emme tiedä kuka kuvassa on tai koska se on otettu. 
Näin tämän kuvan eräällä kirpputorilla enkä malttanut olla ostamatta sitä. 
Olen miettinyt pitäisikö keksiä neidolle nimi ja elämäntarina ihan vaan huvin vuoksi?


Tuntemattoman neidon valokuvan takana on tällainen leima. Miltäköhän vuodelta kuva mahtaa olla?


Kehystetty kuva rakkaasta isomummostani nuorena.
Hän oli aivan ihana ihminen, kokenut paljon esimerkiksi sotien vuoksi, mutta silti aina yhtä elämänmyönteinen ja ilkikurinen.

Pienenä sain aina tutkia hänen korurasiaansa ja kaikkein kaunein koruista oli mielestäni eräs kultainen filigraaniriipus. Isomummoni menehtyi vuonna 2000, mutta ennen kuolemaansa hän pyysi tytärtään, eli mummoani antamaan minulle ylioppilaslahjaksi tuon riipuksen. Se on luonnollisesti rakkain koruni kihla- ja vihkisormusteni ja Aviomieheltä huomenlahjaksi saamani valkokultaisen rubiiniristiriipuksen lisäksi.

P.S. Tein tässä jonkin aikaa sitten itse lemon curdia ja leivoin lemon curdilla täytettyjä muffineita. Maistuvia niistä tulikin, muttei mielestäni vielä täydellisiä. Päivitän reseptit kuitenkin tänne heti kun vain ehdin ne kirjoittamaan koneelle. Olkoon nuo reseptit nyt sitten vaikka lemon curd -projektin osa 1.

3 kommenttia:

  1. Saituri kiittää hienoista kuvista! <3

    Saituri

    VastaaPoista
  2. Rouva kiittää kiitoksista. :) *punastuu*

    VastaaPoista
  3. Oikein kiva blogi Sinulla. Kuvat ovat kauniita ja nuo mummosi leikkiastiat arvokkaita. Myös tuo Disney astiasto on aarre.

    VastaaPoista

♥ Rouva kiittää kommentistasi. ♥