En muuten tiedä miksi pullataikinan leipomista pidetään niin kovin työläänä, myönnän kuitenkin itsekin joskus ajatelleeni niin. Totuus on kuitenkin se, että tavallisen pullataikinan tekeminen on aivan lapsellisen helppoa ja etenkin herkullisilla täytteillä pullista saa kahvipöytään salonkikelpoisia herkkuja ihan pienellä vaivalla. Sitä paitsi ainakin Keltaisessa huvilassa lasillisella maitoa ja lämpimällä pullalla saa kätevästi rauhoitettua yliväsyneet lapset ja kiukuttelevat aviomiehetkin. ;) Mikään ei oikeasti voita tuoreen pullan tuoksua ja makua!
Perheessämme on edustettuina sekä manteli- että hillokoulukunta, joten tein laskiaispullia molemmilla täytteillä. Vaikka itse suosinkin mantelitäytettä, on pakko myöntää, että laskiaispullat ovat herkullisia myös hillotäytteellä. Ehkä se johtuu kermavaahdon määrästä...
Jos inhosi esimerkiksi mantelitäytettä kohtaan on aivan ehdoton, lienee pullien täyttämisen yhteydessä hyvä merkitä pullat jollain tapaa. Itse ratkaisin "ongelman" koristelemalla hillotäytteisiksi päätyvät pullat raesokerilla ja mantelitäytteisiksi päätyvät pullat mantelilastuilla. Kermavaahdon asetin pullien koristeeksi käyttäen pursotinta, jolla saa mielestäni helposti siistin ja kauniin lopputuloksen. Yksinkertaisimmillaan pullien täytteeksi laitettavan kerman voi kuitenkin lusikoida paikoilleen, maku on tärkein.
Ehkä perinteistä pullataikinaa hyljeksitään, koska se yhdistetään kliseiseen määritelmään pullantuoksuisesta äidistä, joka alentuvalla äänensävyllä lausuttuna on nykyään ihan halventavana nimityksenäkin käytetty. Uskallan silti väittää, että riippumatta leipojasta tällä reseptillä saa aikaiseksi herkullisia pullia ja kotiin ihanan tuoksun. Minä nautin leipomisesta ilman poliittisia painotuksia, sillä Keltaisessa huvilassa viaton pullataikina ei ole mikään sorron välikappale vaan tämän naisen leipomisharrastuksen herkullinen lopputulos. :)
Näiden herkkujen myötä Rouva toivottaa kaikille lukijoilleen mukavaa laskiaista ja ihanaa kansainvälistä naistenpäivää!
5 dl täysmaitoa
2 tl suolaa
2 dl sokeria
1 kananmuna
2 pss kuivahiivaa
1 rkl kardemummaa
n. 15 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
n. 150 g voita
Hillotäytettä varten:
Hilloa (itse käytin vadelmahilloa, mutta voit käyttää myös mansikkahilloa tai esim. lakkahilloa)
Mantelitäytettä varten:
150 g mantelimassaa (kannattaa käyttää oikeaa mantelimassaa, joka on mielestäni parempaa kuin marsipaani)
1/2 dl kermaa
Lisäksi:
2 dl kuohukermaa
1 tl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
Sekoita reilusti kädenlämpöä lämpöisempään maitoon muna, sokeri, kardemumma ja suola. Sekoita osaan jauhoista kuivahiiva ja vispilöi ne nesteeseen. Lisää loput jauhot ja pehmeä voi. Alusta taikina tasaiseksi ja kimmoisaksi ja anna taikinan kohota liinan alla lämpimässä paikassa ainakin 45 minuuttia tai kunnes taikinan on noin kaksinkertainen.
Kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa ilmakuplat pois. Leivo taikinasta paksu pötkö ja jaa se kahteenkymmeneen osaanterävää veistä käyttäen. Pyörittele paloista pullia ja kohota ne kaksinkertaisiksi liinalla peitettyinä. Voitele pullat kananmunalla ja koristele raesokerilla tai mantelilastuilla ennen paistamista. Paista 225-asteisessa uunissa keskitasolla 5-10 minuuttia.
Halkaise hieman jäähtyneet pullat keskeltä kahtia. Käytä halkaisemiseen terävää veistä ja käännä halakaisemisen aikana veitsen kärkeä hieman pullan pohjaa kohden, jolloin pullan sisälle mudostuu kolo täytettä varten. Vatkaa kuohukerma ja sokerit melko kiinteäksi vaahdoksi.
Hillotäytteiset pullat saat täytettyä yksinkertaisesti lusikoimalla pullan sisälle valitsemaasi hilloa ja peittämällä hillon kermavaahdolla. Aseta lopuksi pullan "kansi" paikoilleen.
Mantelitäytettä varten raasta kulhoon mantelimassa ja sekoita siihen kuohukermaa, jotta saat massasta notkeampaa. Lusikoi mantelimassa pullan sisälle, peitä kermavaahdolla ja aseta pullan kansi paikoilleen.
P.S.Esittelin tässä taannoin Teillekin kuvia Keltaisen huvilan rakkaimmista esineistä. Yksi näistä esineistä on vanha , vuonna 1946 valmistettu kapiokirstu, jonka sain hiljattain. Nykyään tuo arkku palvelee Rouvan neulelankojen ja sukkapuikkojen yms säilytyspaikkana, mutta alunperin se on kuulunut mummolleni. Muistin nyt vasta kysyä häneltä tietääkö hän kuka kirstun on valmistanut.
Mummoni kertoi saaneensa kirstun vuonna 1946, jolloin hän oli itse 12-vuotias. Kapiokirstun on valmistanut mummoni isä, joka oli ammatiltaan puuseppä. Kirstun ihanat koristemaalaukset on toteuttanut mummoni eno, joka oli ammatiltaan koristemaalari. Kirstu on mielestäni uskomattoman kaunis ja sillä on valtava tunnearvo sen vuoksi, että se on mummoni vanha, mutta vielä rakkaamman siitä tekee nyt se, että sillä on Historia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
♥ Rouva kiittää kommentistasi. ♥